Kirjallinen kysymys koskee erityisesti valkohäntäpeurojen ruhomyyntiä, jossa nahkapäällä myydään eläin lahtivajalta riistankäsittelylaitokseen jatkojalostusta varten ja sieltä eteenpäin kuluttajille ja ravintoloille. Hyvin alhaiset rajoitetut myyntimäärät on määritelty koko kalenterivuodeksi, ei metsästyskaudeksi. 

Peurojen kaatolupia pitäisi lisätä ja kantaa leikata voimakkaammin. Negatiivista palautetta kauriiden ja peurojen aiheuttamista tuhoista pihapiireissä ja viljelyksillä  tulee  jatkuvasti.  Osalla alueista kanta on taittunut, ja pahimmat alueet ovat Varsinais-Suomi, Satakunta ja Pirkanmaa. Seuratasolla saa myydä vain 10 kpl hirviä, 30 kpl valkohäntäpeuroja ja 50 kpl kauriita. Sen sijaan 1 000 kpl jäniksiä ja 3 000 kpl lintuja ovat yläkantissa, eivätkä ne tule todennäköisesti täyteen millään seuralla. 

Seuran kautta myytynä rahat voi käyttää esim. lahtivajan parannuksiin tai muihin yleishyödyllisiin tarkoituksiin, jolloin myös maanomistajat ovat tyytyväisiä. Ratkaisuna ei ole se, että metsästäjä myisi yksinään ja keräisi rahat, jolloin maat tulevat vastikkeetta maanomistajilta käyttöön. Ristiriitaa aiheutuisi myös peuran vapauttamisesta luvista. Kauris vapautui ja kannat räjähtivät nousuun. Jos peura vapautuu, niin se voi johtaa metsästysseurojen lopettamiseen, rapauttaa pienellä porukalla toimivan seuratoiminnan sekä poistaa ministeriön ohjauksen kannan säätelyyn. On vaarana, että kannat kasvavat entisestään metsästykseen sallittujen alueiden pirstoutuessa. Ruhojen myyntimääriä on nostettava seuratasolla, siitä hyötyvät kaikki osapuolet metsästysseuroista ruokakauppoihin ja ravintoloihin aina kuluttajille asti.