Jyväskylän valvontaeläinlääkäri Mikko Kananen on tuohtunut uuden eläinsuojelulain esitysluonnoksesta (Iltalehti 24.1.2018). Esitysluonnoksessa korostetaan viranomaisen velvollisuutta puuttua epäkohtiin, mutta lain sanamuodot heikentävät Kanasen mukaan viranomaisen mahdollisuuksia ottaa huonosti kohdeltu eläin pois omistajaltaan. 

Lakiesityksen mukaan valvontaviranomainen voisi myydä tai muutoin luovuttaa eläimen vasta, kun eläimen hyvinvoinnille aiheutetaan "vakavaa vaaraa". Sanavalinta heikentää eläinten asemaa ja nostaa viranomaisten puuttumiskynnystä. Puuttumiskynnystä pitäisi kuitenkin uudessa laissa madaltaa. 

Kanasen mukaan ongelmallista eläinten hyvinvoinnin turvaamisessa on jo nyt se, että eläimet joudutaan palauttamaan kerta toisensa jälkeen omistajalleen, joilla ei ole kykyä tai halua hoitaa eläimiä. Syynä tähän on vahva omaisuudensuoja. 

Mielestäni suomalaisessa oikeusjärjestelmässä eläin on aina ajateltu irtaimeksi omaisuudeksi esimerkiksi avioerotilanteessa, esineeksi, jota voi käsitellä kuin mopoa, autoa, vanhaa nojatuolia tai astiastoa. 

Siinä vain on se ero, että eläin ei pärjää ilman ihmisen jatkuvaa huolenpitoa ja se on täysin riippuvainen ihmisen hoidosta. Se ei voi odotella autotallissa varastoituna, kunnes ihmiset saavat riitansa ratkaistua tai sitä, että omistaja voisi jättää sen hoitamatta ja vedota perustuslakiin ja omaisuudensuojaan.  

Eläimillä on tunteet ja ne kärsivät kipua ja ovat täysin ihmisen armoilla. Eläimillä on itseisarvo, ja eläinsuojelulain tulee vastata tätä käsitystä.