Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kriminaalipolitiikka ja seuraamuskäytännöt sen osana ovat vain vähäisiltä osin Euroopan unionin toimivallassa. Kriminaalipolitiikan integraation esteenä ovat jäsenvaltioiden erilaisista historiallisista ja yhteiskunnallisista syistä kehittyneet rikos- ja hallinto-oikeudelliset järjestelmät. Rikosoikeus ja yhteiskunnan kansalaisiin kohdistama kontrolli yleensä ovat elämänalueita, jotka ovat perinteisesti valtiosuvereniteetin piirissä. Osittain siksi euromääräiset seuraamustasot erilaisista tieliikennerikkomuksista vaihtelevat eri jäsenvaltioissa.

Seuraamustasojen vertailun lisäksi katse on hyödyllistä kohdistaa koko kuljetusketjuun kohdistettavaan kontrolliin ja sen laatuun. Esimerkiksi Suomessa tieliikenteen sosiaalilainsäädännön (mm. ajo- ja lepoaikasääntöjen) rikkominen voi johtaa ajo-oikeuden menettämiseen ja kuljettajan ansiotulojen menetykseen laajasti. Sillä voi olla merkittäviä sosiaalisia vaikutuksia. Myös liikennelupaa valvontaan ja tilaajavastuu on nykyisin ulotettu myös tieliikenteen kuljetusmarkkinaan.

Pohjoismaiden yhteinen kriminaalipoliittinen perinne on ollut se, että rikosten ja rikkomusten seuraamustaso on yleisesti lievällä tasolla. Tätä pidetään kuitenkin myös elementtinä, joka on ollut perusta Pohjoismaiden hyvälle turvallisuustilanteelle ja yhteiskunnalliselle harmonialle. Tämä pätee myös liikenneturvallisuuteen. Henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia vertailtaessa kaikki Pohjoismaat, mutta erityisesti Ruotsi, Norja ja Tanska ovat tilastoissa maita, joissa onnettomuuksia tapahtuu vähän suhteessa asukaslukuun.

Sisäasianministeriöltä saadun tiedon mukaan poliisin tieliikenteeseen kohdistaman valvonnan kokonaismäärä ei ole vähentynyt. Myöskään sosiaali- ja terveysministeriön mukaan työsuojeluhallinnon tieliikenteen sosiaalilainsäädännön alaan kohdistama valvonnan määrä ei ole vähentynyt. Uusi elementti valvonnassa on ollut tiiviimpi viranomaisten yhteistyö kuljetusalan harmaan talouden torjunnassa, jonka yksi tärkeä osa on ajo- ja lepoaikavalvonta. Tällä tavalla toimien valvontaa on kyetty kohdistamaan laaja-alaisesti niihin kuljetusyritystoiminnan kohteisiin, joissa on puutteita laaja-alaisesti.

Liikenne- ja viestintäministeriön tiedossa on raskaan liikenteen suistumisonnettomuuksien suuri lukumäärä. Asiaa on selvitetty muun muassa Liikenteen turvallisuusviraston ja Liikennevakuutuskeskuksen onnettomuustutkinnan toimenpitein yhdessä kuljetusjärjestöjen kanssa. Keskeisenä tekijä näissäkin onnettomuustyypeissä on usein liiallinen tilannenopeus. Liikenne- ja viestintäministeriö seuraa tilanteen kehitystä ja toimii yhteistyössä edellä mainittujen tahojen kanssa tilanteen parantamiseksi.

Liikenne- ja viestintäministeriön johdolla on käynnissä tieliikennelainsäädännön kokonaisuudistus. Sen keskeinen osa on tieliikenteen seuraamusjärjestelmän uudistaminen. Tavoitteena on uudistaa järjestelmää hallinnollisten sanktioiden ja menettelyiden suuntaan. Kyseessä on laaja, jopa 400 000 rikkomusta vuosittain käsittävä teko- ja laiminlyöntikokonaisuus. Uudistuksella pyritään muun muassa nopeuttamaan seuraamusten käsittelyä, säästämään viranomaisresursseja sekä parantamaan kansalaisten oikeusturvaa. Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkominen on mukana uudistuksessa. Myös mahdollisuutta kehittää ajokorttilaissa säädettyä virhepistejärjestelmää arvioidaan samassa yhteydessä.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Kriminalpolitiken, där påföljdspraxis ingår som en del, kan bara i ringa mån påverkas av Europeiska unionen. Ett hinder för integrationen av kriminalpolitiken är medlemsstaternas brotts- och förvaltningsrättsliga system som utvecklats av olika historiska och samhälleliga orsaker. Straffrätten och den kontroll av medborgarna som utövas av samhället är livsområden som en suverän stat traditionellt bestämmer om. Delvis förklarar detta att påföljderna räknat i euro för olika förseelser i vägtrafiken skiljer sig mellan medlemsstaterna.

Utom nivån på påföljderna är det ändamålsenligt att studera hur hela transportkedjan kontrolleras och kontrollens kvalitet. Exempelvis i Finland kan brott mot sociallagstiftningen på vägtransportområdet (t.ex. bestämmelserna om kör- och vilotider) leda till förlust av körrätten och bortfall av förarens förvärvsinkomst, vilket kan få betydande sociala följder. Också övervakningen av trafiktillstånden och beställaransvaret har numera utsträckts till vägtransportmarknaden.

En gemensam kriminalpolitisk tradition i de nordiska länderna har varit att påföljder för brott och förseelser generellt varit milda. Dock anses detta också vara ett element som ligger till grund för den goda säkerhetssituationen i de nordiska länderna och harmonin i samhället. Det innefattar också vägtrafiken. När man jämför olyckor som lett till personskador visar statistiken att de nordiska länderna, men särskilt Sverige, Norge och Danmark, har få olyckor i proportion till invånarantalet.

Enligt uppgift från inrikesministeriet har den övervakning av vägtrafiken som utförs av polisen inte minskat totalt sett. Enligt social- och hälsovårdsministeriet har inte heller den tillsyn som arbetarskyddsförvaltningen utövar över sociallagstiftningens område inom vägtrafiken minskat kvantitativt. Ett nytt element inom övervakningen är ett intimare samarbete mellan myndigheterna vid bekämpning av den svarta ekonomin inom transportsektorn, där en viktig del är övervakningen av kör- och vilotider. På detta sätt har övervakningen kunnat utsträckas till de områden inom transportföretagssektorn där brister är vanliga.

Vid kommunikationsministeriet är man medveten om det stora antalet avkörningsolyckor inom den tunga trafiken. Frågan har utretts bland annat genom åtgärder av Trafiksäkerhetsverket och trafikförsäkringscentralens enhet för undersökning av olyckor i samverkan med transportorganisationerna. En central faktor också i dessa olyckstyper är ofta för hög situationshastighet. Kommunikationsministeriet följer med utvecklingen och samarbetar med de nämnda aktörerna för att förbättra situationen.

En totalreform av vägtrafiklagstiftningen pågår under ledning av kommunikationsministeriet. En central del av den är reformen av påföljdssystemet inom vägtrafiken. Målet är att förnya systemet i riktning mot administrativa sanktioner och förfaranden. Det är fråga om en vidsträckt helhet av gärningar och försummelser som omfattar upp till 400 000 överträdelser årligen. Genom reformen vill man bland annat snabba upp behandlingen av påföljder, spara myndighetsresurser och förbättra medborgarnas rättssäkerhet. På reformens agenda finns också överträdelser av sociallagstiftningen. I detta sammanhang bedöms även möjligheten att utveckla det i körkortslagen föreskrivna straffpoängsystemet.