Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen (FGM) on yksi pahimmista ihmisoikeusloukkauksista ja useimmiten rikkoo rajusti itsemääräämisoikeutta ja oikeutta määrätä itse omasta kehostaan. Teossa vahingoitetaan tytön tai naisen sukuelimiä esimerkiksi viiltämällä, polttamalla tai syövyttämällä ilman lääketieteellistä syytä. Seuraamukset ovat lopun ikää kestäviä ja vaikuttavat kivuliaasti muun muassa virtsaamiseen, kuukautisiin, seksuaaliseen elämään ja synnytykseen. Vakavat terveysriskit ovat tulehduksista ja hedelmättömyydestä lähtien aina pahimmillaan kuolemaan asti. 

Tuoreessa THL:n ja STM:n laatimassa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen estämisen toimintaohjelmassa arvioidaan, että Suomessa asuu arviolta noin 10 000 silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista ja silpomisen riskissä on noin 650—3 080 tyttöä. Suomessa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista ei ole kriminalisoitu erillisellä lailla, eikä rikoslaissa ole erillistä mainintaa, mutta korkeimman oikeuden vuonna 2008 antaman linjauksen mukaan teko luokitellaan törkeäksi pahoinpitelyksi. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on siis rikos, mutta silti Suomessa tehdään tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisia sekä tyttöjä lähetetään Suomesta muihin maihin, yleensä alkuperäiseen lähtömaahan, silvottaviksi. Kuitenkaan yhtään tapausta asiassa ei ole Suomessa tuomittu. 

Uusi toimintaohjelma on tarpeellinen, ja se keskittyy esimerkiksi ehkäisevään työhön, tiedon ja osaamisen lisäämiseen, perinnettä harjoittavien yhteisöjen asenteisiin vaikuttamiseen sekä silpomisen läpikäyneiden auttamiseen seksuaali-, lisääntymis- ja mielenterveyden edistämisellä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tarvitaan myös lainsäädännöllisiä toimia vähintäänkin ennalta ehkäisevän viestin vahvistamiseksi sekä rikos- ja oikeusprosessien parantamista, jotta rikollisen tekoon syyllistyneet saadaan myös tuomituiksi.