KIRJALLINEN KYSYMYS 670/2001 vp
KK 670/2001 vp - Esko Kurvinen /kok
Tarkistettu versio 2.0
Erityishoitorahan ulkopuolelle kuuluvat laitokset
Eduskunnan puhemiehelle
Vammaisten lasten erityishoitorahan määräytyminen
on perusteltua nykyisillä säädöksillä,
mutta asioiden hallinnollinen hoitaminen ja sovittaminen paikallisella
tasolla ei ole kaikilta osin onnistunut. Sosiaali- ja terveysministeriössä on määritelty,
mitkä laitokset lasketaan sairaaloiksi tai sairaaloiden
poliklinikoiksi. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevaa Tahkokankaan palvelukeskusta
ei luokitella edellä mainituiksi laitoksiksi, vaikka sairaalat
antavat lähetteitä palvelukeskuksen kuntoutukseen.
Täten on syntynyt tilanne, jossa joissakin kunnissa
sairaalat lähettävät potilaita kuntoutettaviksi
laitoksiin, joita ei ole määritelty erityishoitorahaa
saavien laitosten piiriin. Esimerkiksi normaali diabeteslapsi hoidettaisiin
tavallisesti sairaalassa, mutta kun on kyseessä lisäksi
kehitysvammatapaus, sairaala on päättänyt
siirtää lapsen vanhempien vastusteluista huolimatta
Tahkokankaan palvelukeskukseen. Kelasta kerrottiin, että heille
on tullut aikaisemminkin valituksia nimenomaan Pohjois-Pohjanmaan
tilanteesta. Alueen sairaanhoitopiiri, erityishuoltopiiri tai itse
sairaala ovat vastuussa siitä, että niillä on
riittävästi oikeaa tietoa, mutta ne eivät
tässä tapauksessa välttämättä
tiedä erityishoitoraha- ja muista korvauskäytännöistä. Sairaalan
tulisi tietää, milloin, kenellä ja missä hoitopaikassa
erityishoitorahaoikeutta ei ole ja ministeriön tulisi konsultoida
asiasta asianomaisen kunnan sairaanhoitopiirin kanssa.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen
jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millä perusteella erityishoitorahan piiriin kuuluvat
laitokset määritellään varsinkin,
kun sairaalat antavat potilaille lähetteitä laitoksiin,
joissa kuntoutushoitoa annetaan samaan tapaan kuin asianmukaisessa
sairaalassa mutta joita ei luokitella erityishoitorahan piiriin ja
miten sosiaali- ja terveysministeriö varmistaa,
että sairaanhoitopiireissä ollaan tietoisia edellä mainituista
asioista?
Helsingissä 17 päivänä toukokuuta
2001
Eduskunnan
puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen
jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esko Kurvisen /kok näin
kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 670/2001 vp:
Millä perusteella erityishoitorahan piiriin kuuluvat
laitokset määritellään varsinkin,
kun sairaalat antavat potilaille lähetteitä laitoksiin,
joissa kuntoutushoitoa annetaan samaan tapaan kuin asianmukaisessa
sairaalassa mutta joita ei luokitella erityishoitorahan piriin ja
miten sosiaali- ja terveysministeriö varmistaa,
että sairaanhoitopiireissä ollaan tietoisia edellä mainituista
asioista?
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti
seuraavaa:
Sairausvakuutuslain 23 d §:n 1 momentin
mukaan erityishoitoraha suoritetaan, jos vakuutettu
1) osallistuu sairaalassa tai sairaalan poliklinikalla lapsensa
sairauden tai vamman vuoksi annettavaan hoitoon tai kuntoutukseen
ja lasta hoitavaa lääkäri katsoo osallistumisen
tarpeelliseksi. Seitsemän vuotta täyttäneen
lapsen osalta edellytetään lisäksi, että sairaus
tai vamma on vaikea;
2) osallistuu lapsensa vaikean sairauden tai vaikean vamman
vuoksi sairaalassa tai sairaalan poliklinikalla annettavaan hoitoon
tai kuntoutukseen liittyvään kotihoitoon ja lasta
hoitava lääkäri katsoo osallistumisen
tarpeelliseksi;
3) osallistuu lakiin perustuvalle lapsensa sairauden tai vamma
vuoksi järjestetylle sopeutumisvalmennus- tai kuntoutuskurssille
tai muuhun niihin rinnastettavaan lakiin perustuvaan kuntoutustoimintaan.
Erityishoitorahan myöntämisen edellytyksenä kohdissa
1 ja 2 on, että hoito tai kuntoutus on annettu sairaalassa
tai sairaalan poliklinikalla. Kehitysvammaneuvolaa tai erityishuoltopiirin
kuntayhtymää ei Kansaneläkelaitoksen
tulkinnan mukaan pidetä lain edellä mainituissa
kohdissa tarkoitettuna sairaalana. Muutoksenhakuasteiden antamat
päätökset ovat myös vahvistaneet
tämän tulkinnan.
Sairausvakuutuslain 23 d §:n 1 momentin 3 kohdassa
erityishoitorahan suorittamisen edellytyksenä sen sijaan
ei ole tietty sopeutumisvalmennus- tai kuntoutuskurssin tai muun
kuntoutustoiminnan järjestämispaikka. Järjestämispaikka
voisi hyvin olla esimerkiksi kehitysvammaneuvola tai erityishuoltopiirin
kuntayhtymän ylläpitämä laitos.
Tällaisen kurssin ajalta voidaan erityishoitorahaa suorittaa,
mikäli kurssi muutoin täyttää laissa
säädetyt edellytykset.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin asianomaisten erikoisalojen
antaman selvityksen mukaan siirtyy kehitysvammaisten lasten kuntoutus Oulun
yliopistollisen sairaalan lastentautien klinikalta Tahkokankaan
palvelukeskukseen vanhempien kanssa yhdessä sovittuna ajankohtana. Somaattisten
sairauksien kontrollit jatkuvat yliopistosairaalan poliklinikalla.
Somaattisten sairauksien hoidon seuranta järjestetään
myös erityishuoltopiirin kehitysvammapoliklinikan kautta.
Kehitysvammaisten lasten kuntoutussuunnitelmien laatiminen ja niiden
toteutumisen seuranta tapahtuvat Tahkokaan keskuslaitoksen poliklinikan
tai yhden — kahden vuorokauden laitosjaksojen pohjalta.
Tahkokankaan palvelukeskuksen resursseja ja asiantuntemusta näiden
tehtävien hoitamiseen pidetään hyvinä ja
tällä järjestelyllä taataan
kehitysvammaisten lasten laadukas hoito ja kuntoutus.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä ollaan hyvin
tietoisia erityishoitorahaa koskevista säännöksistä ja
niiden tulkinnasta. Lasten vanhempia on informoitu niistä.
Vanhemmille on myös kerrottu mahdollisuuksista hakea muutosta erityishoitorahaa
koskeviin kielteisiin päätöksiin.
Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta
2001
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Till
riksdagens talman
I det syfte 27 § riksdagens
arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem
av statsrådet översänt följande
av riksdagsledamot Esko Kurvinen /saml undertecknade skriftliga
spörsmål SS 670/2001 rd:
På vilka grunder fastslås vilka anstalter som
skall berättiga till specialvårdspenning, speciellt
då sjukhus remitterar patienter till anstalter där
rehabilitering ges på samma sätt som på egentliga sjukhus
men som inte klassificeras så att de omfattas av specialvårdspenningen och
hur säkerställer social- och hälsovårdsministeriet
att man inom sjukvården är medveten om de ovan
nämnda omständigheterna?
Som svar på detta spörsmål
får jag vördsamt anföra följande:
Enligt 23 d § 1 mom. sjukförsäkringslagen
betalas specialvårdspenning då den försäkrade
1) deltar i vården eller rehabiliteringen av barnets
sjukdom eller handikapp och den vårdande läkaren
anser detta vara nödvändigt. I fråga
om barn som fyllt sju år förutsätts dessutom
svår sjukdom eller svårt handikapp;
2) deltar i hemvård som är anknuten till vård eller
rehabilitering på sjukhus eller på sjukhuspoliklinik
för en svår sjukdom eller handikapp och läkaren
som vårdar barnet anser deltagandet nödvändi#62;
3) deltar i en på lag baserad anpassningsträning
eller rehabilitering som ordnas på grund av barnets sjukdom
eller handikapp eller någon annan jämförbar,
på lag baserad rehabiliteringsverksamhet.
Förutsättning för beviljandet av
specialvårdspenning enligt 1 och 2 punkten är
att vården eller rehabiliteringen ordnas på sjukhus
eller på sjukhuspoliklinik. En rådgivningsbyrå för
utvecklingsstörda eller en anstalt som samkommunen för
ett specialomsorgsdistrikt upprätthåller betraktas
enligt Folkpensionsanstalten inte som ett sådant sjukhus
som avses i 1 och 2 punkten. I besvärsinstansernas beslut
har denna tolkning även bekräftats.
Däremot är platsen för en anpassningstränings-
eller rehabiliteringskurs eller någon annan form av rehabilitering
inte avgörande för betalningen av specialvårdspenning
enligt 23 d § 1 mom. 3 punkten sjukvårdslagen.
Platsen kunde väl vara t.ex. en rådgivningsbyrå för
utvecklingsstörda eller en anstalt som samkommunen för
ett specialvårdsdistrikt upprätthåller.
För den tidsperiod då den försäkrade
deltar i en sådan kurs kan specialvårdspenning
betalas om kursen i övrigt uppfyller de krav som lagen
föreskriver.
Enligt en redogörelse given av de olika specialbranscherna
i fråga i Norra Österbottens sjukvårdsdistriktet
förflyttas rehabiliteringen av utvecklingsstörda
barn från kliniken för barnsjukdomar vid Uleåborgs
universitetssjukhus till servicecentralen i Tahkokangas vid en tidpunkt
som bestäms i samråd med föräldrarna.
Kontrollbesöken då det gäller somatiska
sjukdomar görs fortfarande på universitetssjukhusets
poliklinik. Vården av somatiska sjukdomar följs även
upp på specialvårdsdistriktets poliklinik för
utvecklingsstörda. Rehabiliteringsplanerna för
utvecklingsstörda barn görs upp och följs
upp av centralanstaltspolikliniken i Tahkokangas eller på basis
av en anstaltsvårdsperiod som omfattar 1—2 dygn.
Servicecentralen i Tahkokangas anses ha goda resurser och god sakkännedom
för att sköta uppgifterna och det är
på det här sättet möjligt att
garantera en högklassig vård och rehabilitering
av utvecklingsstörda.
I Norra Österbottens sjukvårdsdistriktet är man
mycket medveten om bestämmelserna om specialvårdspenningen
och tolkningarna av dessa. Barnens föräldrar har
informerats om dem. Föräldrarna har även
blivit upplysta om möjligheterna att söka ändring
i negativa beslut som gäller specialvårdspenningen.
Helsingfors den 6 juni 2001
Omsorgsminister Osmo Soininvaara