Hallituksen suunnitelmat kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsimiseksi julkaistiin helmikuussa 2016. Suunnitelmissa on mm. uudistaa vammaislainsäädäntöä. Kaksivaiheisella vammaislainsäädännön kokonaisuudistuksella tavoitellaan kunnille yli kuudenkymmenen miljoonan euron säästöä. Suunnitelmissa on asettaa 75 vuoden yläikäraja, jonka jälkeen vammainen henkilö siirtyisi sosiaalihuolto- ja vanhuspalvelulakien piiriin vammaislainsäädännön sijaan.  

Vammaiselle ikääntyneelle henkilölle suunnitelma saattaa aiheuttaa merkittäviä kuluja, sillä vammaispalvelulain mukaiset erityispalvelut ovat maksuttomia, kun taas sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ovat maksullisia. Sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen järjestäminen vaihtelisi kunnittain, ja käytännöt saattavat olla tulevaisuudessa varsin erilaisia vammaisen henkilön kotikunnasta riippuen. Vammaislainsäädännön uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa 75 vuoden yläikäraja asetetaan rajoittamaan oikeutta saada liikkumista tukevia palveluja eli kuljetuspalveluja. Toisessa vaiheessa yläikäraja tulee voimaan myös muissa vammaisten henkilöiden erityispalveluissa, muun muassa henkilökohtaisessa avussa. 

Suomen vammaispolitiikan periaatteina on ollut vammaisten henkilöiden oikeus yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä tarpeellisiin palveluihin ja tukitoimiin. Suunniteltu lainsäädäntöuudistus saattaisi ikääntyneet vammaiset henkilöt eriarvoiseen asemaan suhteessa nuorempiin vammaisiin henkilöihin. Monesti ikääntyneet vammaiset henkilöt ovat jo lähtökohtaisesti taloudellisesti heikoimmassa asemassa. Uudistuksen toteutuessa heidän tulisi maksaa palvelumaksuja ja muita kustannuksia, jotka eivät koskisi nuorempia vammaisia. Vammaisuudesta arjen sujumiselle koituvat haasteet eivät kuitenkaan ikääntyessä vähene, vaan usein päinvastoin lisääntyvät.