Suomeen on viime vuosina rakentunut uudenlainen päästötön lämmöntuotantomuoto, niin sanotut datalämpölaitokset eli datakattilat. Toisin kuin suuret, kansainväliset hyperskaalan datakeskukset, näiden sähköteholtaan yleensä alle 10 MW:n laitosten ensisijainen tarkoitus on tuottaa lämpöä paikallisiin kaukolämpöverkkoihin. Datapalvelu toimii toissijaisena tuotteena, joka mahdollistaa lämmöntuotannon kilpailukykyiseen hintaan.
Teknisesti datalämpölaitos vastaa sähkökattilaa. Palvelimien elektroniset komponentit tuottavat lämpöä sähkövastusten tavoin. Laitosten sähköstä lämmöksi -hyötysuhde on jopa 98,5 prosenttia, eli käytännössä lähes kaikki käytetty sähkö muuttuu hyödynnettäväksi lämmöksi. Datalämpölaitokset tuottavat jatkuvaa pohjalämpöä, minkä ansiosta polttoon perustuvia lämpölaitoksia voidaan ajaa alas erityisesti kesäkaudella. Samalla datalämpölaitokset osallistuvat Fingridin joustomarkkinoille sähkökattiloiden tavoin.
Pienillä datakattiloilla on merkittäviä myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia verrattuna megaluokan datakeskuksiin:
- Datakattilat kytketään sähkön jakeluverkkoihin (ei kanta- tai alueverkkoon), ja niiden maksamat siirtomaksut pienentävät jakeluverkkoyhtiöiden muilta kuluttajilta perittäviä siirtomaksuja.
- Ne auttavat tuottamaan kaukolämpöä edullisemmin, jolloin asiakashintoja voidaan pitää matalampina. Mahdollinen kaukolämpöliiketoiminnan parantunut kannattavuus hyödyttää paikallisten energiayhtiöiden omistajia, usein kuntia ja niiden asukkaita.
- Datakattilat osallistuvat sähkön joustomarkkinoille ja voivat ajaa tuotantonsa alas korkean sähkön hinnan aikana, mikä osaltaan hillitsee sähkön pörssihinnan nousua.
- Niiden sähkönkulutus on kokonaisjärjestelmän mittakaavassa niin vähäistä, etteivät ne nosta sähkön keskihintaa Suomessa.
Käytännön esimerkkinä voidaan mainita Merikarvian Lämmölle toimitettu 1,5 megawatin datakattila, jonka käyttöönoton jälkeen lämmön hinta laski 40 euroa/MWh ja hiilidioksidipäästöt vähenivät noin 1 100 tonnia vuodessa.
Orpon hallituksen päättämä datakeskusten sähköverokohtelu ei kuitenkaan erottele lämmöntuotantoon keskittyviä datalämpölaitoksia suurista datakeskuksista, joiden ensisijainen tarkoitus on tuottaa datapalveluita eikä lämpöä. Lämmöntalteenotto ei ole niille myöskään merkityksellistä liiketoimintaa. Sähköverokohtelu asettaa lisäksi datakattilat ja sähkökattilat verotuksellisesti eriarvoiseen asemaan, vaikka niiden molempien perustarkoitus on tuottaa lämpöä paikallisiin lämpöverkkoihin. Mikäli datalämpölaitoksia ei kohdella sähköverotuksessa niiden tosiasiallisen käyttötarkoituksen mukaisesti, vaarantuvat uudet investoinnit päästöttömään ja sähköjärjestelmää tukevaan lämmöntuotantoon.