Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella on useita ammattikorkeakouluja (Diakonia-ammattikorkeakoulu, Metropolia-ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Högskolan Arcada), joilla on toimiluvassa määritelty koulutusvastuu sosiaali- ja terveysalan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon. Ammattikorkeakoulut ovat kehittäneet erityisesti sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen, ylempi AMK -koulutusohjelmaa vastaamaan sosiaali- ja terveysalan osaamistarpeisiin. Lisäksi työelämän toiveesta on kehitetty kliinisen asiantuntijan koulutusohjelma, joka myös johtaa sosiaali- ja terveysalan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon. Valtioneuvoston hyväksymässä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2011—2016 todetaan, että ylempi ammattikorkeakoulututkinto säilytetään ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden ensisijaisena jatkotutkintona ja sitä kehitetään edelleen työelämäläheisenä koulutuksena. Lisäksi valtioneuvosto asetti tavoitteeksi, että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tunnettuutta työelämässä parannetaan. Vuonna 2010 edellä mainituista ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavista koulutusohjelmista valmistui 207 tutkinnon suorittanutta, mutta vuonna 2013 määrä oli jo 324.

Pääsääntöisesti terveyspalvelujärjestelmässä hoitotyön johtotehtävien (osastonhoitaja, ylihoitaja) kelpoisuusvaatimuksena on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, jolloin asetuksen 464/1998 korkeakoulututkintojen järjestelmästä 10 §:n mukaisesti ylempi ammattikorkeakoulututkinto tuottaa saman kelpoisuuden kuin ylempi korkeakoulututkinto. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on tiedossa, että yliopistosairaanhoitopiireissä on määritelty hoitotyön johtajien kelpoisuusehdot tarkemmin kuin muualla ja muun muassa johtavan ylihoitajan ja hallintoylihoitajan kelpoisuusvaatimuksiin kuuluu myös tieteellinen perehtyneisyys ja alan yliopistokoulutus. Näitä virkoja on kuitenkin varsin vähän.

Yksittäisen yliopiston koulutusvastuuta koskevat muutokset perustuvat lähtökohtaisesti yliopiston omaan aloitteeseen. Vuoden 2014 alusta voimaan tulleen yliopistojen koulutusvastuu-uudistuksen valmistelun yhteydessä Helsingin yliopisto esitti itselleen terveystieteiden koulutusalalla uutta koulutusvastuuta, joka kattaisi ainoastaan maisterivaiheen ja jatkokoulutuksen. Esityksen mukaan maisterikoulutuksen keskeinen kohderyhmä olisivat olleet terveydenhuollon ammattilaiset. Lisäksi Helsingin yliopistolla oli tarkoitus selvittää mahdollisuudet tarjota koulutusväylää sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon tai muiden soveltuvien alojen kandidaatin tutkinnon suorittaneille. Esityksestä saadut lausunnot ja yliopistojen edustajien kanssa käyty keskustelu kuitenkin osoitti, että esitys edellyttää jatkoselvittelyä. Muut alan koulutusvastuun omaavat yliopistot suhtautuivat esitykseen pääosin kielteisesti. Kysymys siitä, voiko jokin yliopisto tai jotkut yliopistot profiloitua vain maisterikoulutuksen tuottajana, on koulutuspoliittisesti hyvin merkittävä, eikä sitä voida ratkaista pelkästään yksittäisen yliopiston yksittäistä koulutusalaa koskevan esityksen osalta. Terveystieteellisen koulutusalan osalta tulee huomioida myös ammattikorkeakoulujen ja niissä suoritettavien tutkintojen asema.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Inom Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt finns det flera yrkeshögskolor (yrkeshögskolan Diakonia, yrkeshögskolan Metropolia, yrkeshögskolan Laurea, Högskolan Arcada) som har ett i tillståndet definierat utbildningsansvar för högre yrkeshögskoleexamen inom social- och hälsovårdsområdet. Yrkeshögskolorna har särskilt format utveckling och ledarskap inom social- och hälsovårdsområdet, utbildningsprogrammet för högre YH-examen, så att det svarar mot kompetensbehoven i social- och hälsovårdsbranschen. På arbetslivets önskan har man dessutom utvecklat utbildningsprogrammet för klinisk expert, som också leder till högre yrkeshögskoleexamen inom social- och hälsovårdsområdet. I den av statsrådet godkända utvecklingsplanen för utbildning och forskning 2011—2016 konstateras att högre yrkeshögskoleexamen kvarstår som den primära påbyggnadsexamen för dem som avlagt yrkeshögskoleexamen och utvecklas fortsättningsvis som en arbetslivsbaserad utbildning. Vidare har statsrådet ställt som mål att kännedomen om högre yrkeshögskoleexamen ska förbättras i arbetslivet. År 2010 avlade 207 personer examina i ovan nämnda utbildningsprogram som leder till högre yrkeshögskoleexamen, men år 2013 var antalet redan 324.

I hälso- och sjukvårdssystemet är behörighetskravet för ledande uppgifter i vårdarbete (avdelningsskötare, överskötare) i regel lämplig högre högskoleexamen, varvid högre yrkeshögskoleexamen ger samma behörighet som högre högskoleexamen enligt 10 § i förordningen om högskolornas examenssystem 464/1998. Vid undervisnings- och kulturministeriet är man medveten om att behörighetsvillkoren för ledare i vårdarbete har fastställts noggrannare i universitetssjukvårdsdistrikt än på andra håll och i behörighetskraven för bland annat ledande överskötare och förvaltningsöverskötare ingår också vetenskaplig förtrogenhet och universitetsutbildning inom branschen. De här tjänsterna är emellertid mycket få.

Ändringar som gäller ett enskilt universitets utbildningsansvar grundar sig i princip på universitetets eget initiativ. I samband med beredningen av den översyn av universitetens utbildningsansvar som trädde i kraft vid ingången av 2014 framförde Helsingfors universitet ett nytt utbildningsansvar inom utbildningsområdet för hälsovetenskaper vilket endast skulle omfatta magisterskedet och vidareutbildningen. Enligt förslaget skulle den centrala målgruppen för magisterutbildningen vara yrkeskunniga inom hälso- och sjukvården. Dessutom hade Helsingfors universitet för avsikt att utreda möjligheterna att erbjuda en utbildningsväg för dem som avlagt en yrkeshögskoleexamen inom social- och hälsovårdsområdet eller en kandidatexamen inom andra lämpliga områden. Utlåtandena om förslaget och diskussionerna med representanter för universiteten gav dock vid handen att förslaget kräver fortsatt utredning. Övriga universitet med utbildningsansvar inom området förhöll sig i huvudsak negativt till förslaget. Frågan om huruvida ett eller flera universitet kan profilera sig som enbart tillhandahållare av magisterutbildning är utbildningspolitiskt mycket viktig och kan inte avgöras endast i fråga om ett enskilt universitets förslag som gäller ett enskilt utbildningsområde. När det gäller det hälsovetenskapliga utbildningsområdet bör man också beakta ställningen hos yrkeshögskolorna och de examina som avläggs vid dem.