Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Susien aiheuttamista kotieläinvahingoista on uutisoitu liki viikoittain kesän ja alkusyksyn aikana. Sudet ovat hyökänneet monin paikoin lammaslaumojen kimppuun aiheuttaen myös mittavia taloudellisia tappioita kotieläintilallisille. Samalla susien ihmisarkuus on selvästi vähentynyt ja se herättää pelkoa.
Suomen Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan Suomessa olisi 291—331 sutta ja 40—46 susilaumaa. Arvion voidaan katsoa olevan alakanttiin. Määrä on joka tapauksessa nousussa, ja susien kanta kasvaa noin 10 prosentin vauhtia, sillä kannanhoidollista metsästystä ei ole valitusprosessien ja korkeimman hallinto-oikeuden linjausten perusteella pystytty tekemään vuoden 2016 jälkeen. Vielä vuonna 2019 suotuisan suojelutason määräksi tavoiteltiin 25 laumaa. Myöskään poikkeusluvalla ei ole saatu metsästettyä häirikkösusia riittävästi. Vuonna 2022 annettiin 12 poikkeuslupaa, jotka johtivat vain kahden suden kaatamiseen.
Kannanhoidollista metsästystä on hankaloittanut etenkin kansainvälisen asiantuntijaryhmän näkemys siitä, että Suomessa sudet kuuluvat kahteen erilliseen geneettiseen osapopulaatioon, joista toinen oleskelee lännessä ja toinen idässä. Näitä populaatioita tarkastellaan suojelun suhteen erikseen. Kuitenkin on perusteltua katsoa, että populaatiot sekoittuvat toisiinsa ja sudet ja susilaumat kulkevat idän ja lännen välillä. Läntiseen Suomeen susia houkuttelee laajat ravintovarat, esimerkiksi valkohäntäpeurat.
Petteri Orpon hallitusohjelmassa linjataan, että suurpetopolitiikkaa on hoidettava tavalla, joka huomioi myös sosiaalisen ja taloudellisen kestokyvyn. Hallitusohjelmassa myös linjataan, että jo aloitettua työtä kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi eduskunnan päätösten mukaan on jatkettava.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: