EU:n uuden rahoituskauden 2028—2034 valmistelu ja neuvottelut ovat parhaillaan käynnissä. Alue- ja rakennepolitiikan tavoitteena pitää olla edelleen alueiden välisten kehitys - ja hyvinvointieroja tasaaminen ja Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden kestävän kasvu ja kilpailukyvyn varmistaminen.  

Politiikan peruspilarina tuleekin edelleen olla, että varat kohdennetaan oikeudenmukaisesti alueiden tarpeiden mukaan. Alueelliset erot ovat meillä maan sisällä edelleen merkittäviä. Aiempina rahoituskausina tukien painopiste on ollut Itä- ja Pohjois-Suomessa, millä on pyritty tasaamaan näiden alueiden kehitystä Etelä- ja Länsi-Suomeen verrattuna.  

Itä-Suomi on edelleen useilla mittareilla muuta maata jäljessä, ja turvallisuustilanteen myötä Itä-Suomen tilanne ja erityisesti rajamaakuntien tilanne on lähes kaikilla aluekehitysmittareilla heikentynyt muuhun Suomeen nähden. Ukrainan sodan taloudelliset vaikutukset ovat suuret. Lisäksi on myös syytä muistaa, että merkittävä osa kansallisista innovaatio- ja kehitystuista, kuten esimerkiksi Business Finlandin ja Finnveran tuet, keskittyy nykyisellään Etelä- ja Länsi-Suomeen. Tämä edelleen vahvistaa EU-rahoituksen keskeistä merkitystä nimenomaan maan sisäisten erojen tasaajana. 

Käynnissä olevissa neuvotteluissa olisi tärkeää huomioida Itä-Suomen ulkoraja-alueiden erityisrahoitus johtuen EU:n muuttuneesta turvallisuusympäristöstä, joka on aiheuttanut isoja haasteita alueiden kasvun ja työllisyyden näkökulmasta. Tulevassa koheesiopolitiikassa tulisi kohdistaa Itä-Suomen ulkoraja-alueille erityisrahoitusta. Koheesiopolitiikan varojenjakokriteereistä syrjäisen ja pohjoisen sijainnin, muuttoliikkeen sekä harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien tulee olla Suomelle keskeisiä tavoitteita. Nämä ovat tärkeitä työkaluja koko maan tasapuoliselle kehittämiselle.  

On välttämätöntä, että Suomea tasapuolisesti kehittävää aluepolitiikkaa voidaan jatkaa tulevaisuudessakin. Koko maan tasaveroinen kehittäminen on koko Suomen etu.