KIRJALLINEN KYSYMYS 820/2013 vp
KK 820/2013 vp - Anne Louhelainen /ps
Tarkistettu versio 2.0
Työosuuskunnassa työskentelevän
työttömyysturva
Eduskunnan puhemiehelle
Työosuuskunta on liiketoimintaa harjoittava
yritys ja työorganisaatio, joka on perustettu muodostamaan
puitteet palkkatyölle johdon ja valvonnan, taloushallinnon,
markkinoinnin ja asiakkuuksien hoitamisen sekä tuotannon
muodossa. Työ ja sopimukset tehdään aina
osuuskunnan lukuun. Ero muihin työnantajiin ja organisaatioihin
tulee siitä, että työosuuskunnan omistavat
eli sen jäseninä ovat työntekijät.
Työosuuskunnan jäsenet ovat perustaneet tai liittyneet
osuuskuntaansa siksi, että osuuskunta tarjoaisi heille
työpaikan. Työosuuskunta mahdollistaa yhteisöllisen
yrittämisen, ja parhaimmillaan se on sellaisten useampien
saman alan edustajien muodostama ryhmä, jotka täydentävät
toisiaan ammatillisesti ja aikataulullisesti.
Yksi työosuuskunnista kehittynyt muoto on laskutusosuuskunnat.
Laskutusosuuskunnalla tarkoitetaan yritystä, joka huolehtii
työntekijän puolesta työhön
liittyvistä laskuista, veroista ja maksuista, jolloin henkilö voi
tehdä yrittäjämäistä työtä ilman
omaa yritystä. Työttömyysturva-asioissa
laskutusosuuskuntiin ja työosuuskuntiin suhtaudutaan tällä hetkellä eri
tavalla. Tämän vuoden alussa työ- ja
elinkeinoministeriö linjasi, että laskutusosuuskunnassa
työskenteleminen ei kerrytä henkilölle
työssäoloehtoa, mutta soviteltua päivärahaa
on mahdollista saada.
Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan työttömyysturvalain
yrittäjämääritelmää on
vakiintuneesti sovellettu siten, että henkilön
ollessa jäsenenä osuuskunnassa, jossa on vähintään
seitsemän jäsentä, häntä ei
jäsenyyden perusteella ole pidetty yrittäjänä.
Työ- ja elinkeinoministeriö on antanut vuoden
2012 lopussa TE-toimistoille ohjeen työttömyysturvan
työvoimapoliittisista edellytyksistä (TEM/1446/00.11.03/2012),
jossa on ohjeistettu toimistoja nimenomaan laskutusosuuskuntien
kautta tehdyn työn vaikutuksista oikeuteen saada työttömyysetuutta.
Ohjeistuksella ei pitäisi ministeriön mukaan olla
vaikutusta niihin, jotka tekevät työtään
aidosti osuuskunnan lukuun.
Työ- ja laskutusosuuskunnan kautta työtön
on voinut aikaisemmin kokeilla yrittämistä säilyttäen
silti palkansaajan aseman, jolloin työttömyysturva
pienenee jokaista itse ansaittua euroa kohden mutta ei lopu kokonaan,
kuten käy, jos henkilö määritellään
yrittäjäksi. Työosuuskunnat ovat siis
toimineet hyvänä väylänä kohti
työllistymistä, ja niiden kautta onkin onnistuttu
luomaan työpaikkoja.
Lakia asiasta ei ole muutettu, mutta TE-toimistojen käytännöt
ovat ministeriön ohjeistuksen myötä muuttuneet
ja eroavat tällä hetkellä toisistaan.
Yhä useammin työosuuskuntalainen on työttömyysturvapäätöksissä rinnastettu
yrittäjäksi, jolloin vaikutus työttömyysturvaan
on merkittävä. Todellinen tilanne voi kuitenkin
olla, ettei kyseinen henkilö työllisty osuuskunnan
kautta edes puolipäiväisesti. Nykyinen laintulkinta
ja TE-toimistojen tavat eivät kannusta työtöntä kokeilemaan
yrittämistä tai ylipäätään
työllistymään. Onko ministeriön
tarkoitus ollut heikentää työnteon kannustavuutta?
Ongelmia ja epäselvyyksiä on syntynyt myös siitä,
kun ministeriön ohjetta laskutusosuuskunnille on käytetty
myös muunlaisten työosuuskuntien työntekijöiden
kohdalla tai on ollut epäselvää, onko
kyseessä ollut laskutusosuuskunta vai työosuuskunta.
Perusteena kielteiselle työttömyyspäivärahapäätökselle
on käytetty esimerkiksi työajan seurannan riittämättömyyttä.
Tapauksissa on katsottu, että osuuskunnan työntekijä on
verrattavissa liiaksi yrittäjään ja hänellä ei
ole palkansaajan oikeutta. Terminä on käytetty
henkilön "työllistymistä omassa työssä". Työntekijöiden
on myös ollut vaikea saada TE-toimistoilta selkeää tietoa
siitä, minkä kriteerien tulee täyttyä ja
miten, jotta työosuuskuntaa voidaan esteettä pitää työnantajana.
Toimistoilla vaikuttaisi lisäksi olevan vaihtelevia käytäntöjä samankaltaisten
tapausten suhteen. Voiko yksittäinen TE-toimiston virkamies
tulkita lakia ja ohjeistusta eri tavalla kun toinen?
Työosuuskuntia on pidetty riskittömänä väylänä kohti
yrittäjyyttä, ja niiden kautta on pystytty luomaan
lisää työpaikkoja. Esille tuotu epäkohta on
erittäin tärkeä selvittää ja
TE-toimistojen käytäntöjä yhtenäistää,
jotta työosuuskuntien kautta voitaisiin jatkaa uusien työpaikkojen
ja yritysten synnyttämistä. Samaan aikaan kun
hallitus kamppailee tulevien rakenneuudistusten parissa ja uudistaa
työttömyysturvaa, tulisi pitää huolta,
ettei mitään olemassa olevia työllistäviä toimia ajeta
alas. Jokainen suomalainen, joka on halukas työllistymään,
on Suomelle tällä hetkellä arvokas. Valtion
tulisi kaikin keinoin kannustaa kansalaisia etsimään
erilaisia väyliä itsensä työllistämiseen
ilman, että työttömyysturva saman tien
heidän kohdallaan merkittävästi heikkenee.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Onko hallitus tietoinen TE-toimistoissa tapahtuvista erilaisista
laintulkinnoista työosuuskunnan kautta työllistyneiden kohdalla
ja
aiotaanko menettelytapoja ja lain tulkintaa selkeyttää niin,
että työosuuskunta ja laskutusosuuskunta ovat
edelleen työttömälle väylä kokeilla
mahdollisuuksiaan yrittäjänä ja työmarkkinoilla ilman,
että työttömyysturva hänen kohdallaan
merkittävästi heikkenee?
Helsingissä 20 päivänä syyskuuta
2013
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Anne Louhelaisen /ps näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 820/2013 vp:
Onko hallitus tietoinen TE-toimistoissa tapahtuvista erilaisista
laintulkinnoista työosuuskunnan kautta työllistyneiden kohdalla
ja
aiotaanko menettelytapoja ja lain tulkintaa selkeyttää niin,
että työosuuskunta ja laskutusosuuskunta ovat
edelleen työttömälle väylä kokeilla
mahdollisuuksiaan yrittäjänä ja työmarkkinoilla ilman,
että työttömyysturva hänen kohdallaan
merkittävästi heikkenee?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Työttömyysturvajärjestelmän
näkökulmasta työtä tehdään
ansiotarkoituksessa joko palkansaajana tai yrittäjän
asemassa. Jos kyse ei ole palkansaajana tai yrittäjänä tehdystä työstä,
kyse on ns. omassa työssä työllistymisestä.
Perinteisissä työosuuskunnissa työtä tehdään osuuskunnan
lukuun. Työn suorittaja on yleensä työsuhteessa
osuuskuntaan, joka sopii työsuoritusten tekemisestä työn
teettäjän kanssa. Työosuuskunnille tehtyä työtä arvioidaan
yleensä työttömyysturvalain työsuhteessa
tehtyä työtä koskevien säännösten
perusteella. Jos työosuuskunnassa on vähemmän
kuin seitsemän jäsentä, heitä pidetään
työttömyysturvajärjestelmässä yrittäjinä.
Työ- ja elinkeinoministeriön tietoon ei ole tullut
työosuuskuntiin liittyviä soveltamisongelmia.
Työ- ja elinkeinoministeriö on antanut TE-toimistoille
kesäkuussa 2013 ohjeen, joka koskee muun muassa laskutusosuuskuntien
kautta tehtävän työn vaikutusta työttömyysetuuden
saamisen työvoimapoliittisiin edellytyksiin. Ohjeen mukaan
laskutusosuuskuntien kautta tehtävää työtä arvioidaan
työttömyysturvalain työsuhteessa tehtyä työtä koskevien
säännösten perusteella, jos työnhakija
esittää TE-toimistolle esimerkiksi osuuskunnan
kanssa tekemänsä työsopimuksen. Lisäksi
edellytetään, että osuuskuntaa voidaan ylipäätään
pitää työnantajan asemassa olevana. Työantajana
pitäminen edellyttää, että osuuskunta
itse harjoittaa liiketoimintaa, eli esimerkiksi tarjoaa nimissään
niitä palveluita, joiden tekemiseksi työnhakija
on työllistynyt. Ohje ei vaikuta työosuuskuntien
lukuun tehdyn työn arvioimiseen työttömyysturvajärjestelmässä.
Laskutusosuuskunta (ja muu vastaavalla tavalla toimiva yritys)
eroaa työosuuskunnasta siinä, ettei työtä tehdä osuuskunnan
lukuun. Työn suorittaja tekee työn, ja laskutusosuuskunta
huolehtii laskuttamisesta. Laskutusosuuskunnan ja työn teettäjän
välillä ei ole sopimussuhdetta työn suorittamisesta.
Tällä on keskeinen merkitys asian arvioimisessa.
Työneuvosto on katsonut tammikuussa 2013 antamassaan
lausunnossa, ettei työn suorittajan ja laskutusosuuskunnan
välistä sopimussuhdetta osuuskunnan palveluiden
käyttämisestä ole pidettävä työsuhteena.
Työ- ja elinkeinoministeriön ohje laskutuspalveluosuuskuntien
kautta tehdyn työn arvioimisesta työttömyysturvalain omassa
työssä työllistymistä koskevien
säännösten perusteella vastaa työoikeudellisesti
muun muassa työneuvoston vuosilomalain soveltamista koskevaa
edellä mainittua lausuntoa, eikä ministeriöllä ole
tältä osin syytä muuttaa ohjetta.
Sovitellun työttömyysetuuden maksaminen edellyttää työsuhteessa
tehdyn työn osalta, että työnantaja seuraa
työntekijän työaikaa. Asian selvittäminen
kuuluu työttömyysetuuden maksajan toimivaltaan
eikä TE-toimisto ota asiaan kantaa. Jos työnhakijan
oikeutta työttömyysetuuteen arvioidaan työttömyysturvalain
yrittäjiä tai omassa työssä työllistyviä koskevien
säännösten mukaan, sovitellun työttömyysetuuden
maksaminen ei edellytä, että työn suorittajan
työaikaa seurataan.
Jos työnhakija kokee, ettei TE-toimiston soveltamiskäytäntö vastaa
lainsäädäntöä tai ministeriön
ohjetta, hän voi olla yhteydessä kyseisen alueen
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen työttömyysturva-asiamieheen.
Työttömyysturva-asiamiehen tehtävänä on
muun muassa valvoa alueellaan työvoimapoliittisten lausuntojen yhdenmukaisuutta.
Helsingissä 9 päivänä lokakuuta
2013
Työministeri Lauri Ihalainen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 820/2013 rd undertecknat
av riksdagsledamot Anne Louhelainen /saf:
Är regeringen medveten om att det vid arbets- och
näringsbyråerna förekommer olika lagtolkningar
när det gäller personer som sysselsatts via arbetsandelslag
och
tänker regeringen skapa klarhet i förfaringssätten
och tolkningen av lagen, så att arbetsandelslag och faktureringsandelslag
fortfarande ska utgöra en väg för arbetslösa
att pröva sina möjligheter som företagare
och på arbetsmarknaden utan att utkomstskyddet för
arbetslösa minskar avsevärt för personens
del?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Ur perspektivet för utkomstskydd för arbetslösa utförs
arbete i förvärvssyfte antingen som löntagare
eller i företagarställning. Om det inte är
fråga om arbete som utförs i egenskap av löntagare eller
företagare, är det fråga om s.k. sysselsättning
i eget arbete.
I traditionella arbetsandelslag utförs arbete för andelslagets
räkning. Den som utför arbetet står oftast
i anställningsförhållande till andelslaget, som
avtalar om utförandet av arbetsprestationerna med den som
låter utföra arbetet. Arbete som utförts
för arbetsandelslag bedöms oftast på basis
av bestämmelserna om arbete utfört i anställningsförhållande
i lagen om utkomstskydd för arbetslösa. Om det
finns färre än sju medlemmar i arbetsandelslaget,
betraktas de som företagare inom ramen för systemet
med utkomstskydd för arbetslösa. Arbets- och näringsministeriet
har inte fått kännedom om några tillämpningsproblem
som gäller arbetsandelslag.
Arbets- och näringsministeriet utfärdade i
juni 2013 en anvisning till arbets- och näringsbyråerna.
Anvisningen handlar bland annat om hur arbete via faktureringsandelslag
påverkar de arbetskraftspolitiska förutsättningarna
för att få arbetslöshetsförmån.
Enligt anvisningen ska arbete via faktureringsandelslag bedömas
enligt bestämmelserna om arbete som utförs
i anställningsförhållande i lagen om
utkomstskydd för arbetslösa, om personen för
arbets- och näringsbyrån till exempel visar upp
ett arbetsavtal som personen ingått med andelslaget. Dessutom
förutsätts att andelslaget över huvud
taget kan betraktas ha en ställning som arbetsgivare. För
att andelslaget ska betraktas som arbetsgivare, förutsätts
att där bedrivs affärsverksamhet, dvs. till exempel
i eget namn tillhandahålls de tjänster vilka arbetssökanden
har utfört som sysselsättning. Anvisningen inverkar
inte på bedömningen av arbete som utförts
för arbetsandelslags räkning inom ramen för
systemet med utkomstskydd för arbetslösa.
Ett faktureringsandelslag (och annat företag som fungerar
enligt samma princip) skiljer sig från arbetsandelslag
på det sättet att arbete inte utförs
för andelslagets räkning. Utföraren av
arbetet utför arbetet och faktureringsandelslaget tar hand
om faktureringen. Mellan faktureringsandelslaget och den som låter
utföra arbetet finns inte något avtalsförhållande
som gäller utförandet av arbetet. Detta har central
betydelse vid bedömningen av frågan.
Arbetsrådet har i sitt utlåtande givet i januari 2013
ansett att det avtalsförhållande som gäller anlitande
av andelslagets tjänster mellan utföraren av arbetet
och faktureringsandelslaget inte ska betraktas som ett anställningsförhållande. Arbets-
och näringsministeriets anvisning om att arbete som utförs
via faktureringsandelslag bedöms på basis av bestämmelserna
om sysselsättning i eget arbete i lagen om utkomstskydd
för arbetslösa motsvarar arbetsrättsligt
bland annat arbetsrådets ovan nämnda utlåtande
om tillämpning av semesterlagen, och ministeriet har inte skäl
att ändra anvisningen till denna del.
I fråga om arbete utfört i anställningsförhållande
förutsätts för betalning av jämkad
arbetslöshetsförmån att arbetsgivaren
följer upp arbetstagarens arbetstid. Den som betalar ut
arbetslöshetsförmånen har behörighet
att utreda frågan. Arbets- och näringsbyrån
tar inte ställning till frågan. Om arbetssökandens
rätt till arbetslöshetsförmån
bedöms enligt bestämmelserna om företagare
eller personer som sysselsätts i eget arbete i lagen om
utkomstskydd för arbetslösa, förutsätts
inte för betalning av jämkad arbetslöshetsförmån
att arbetstiden för utföraren av arbetet följs
upp.
Om en arbetssökande upplever att arbets- och näringsbyråns
tillämpningspraxis inte motsvarar lagstiftningen eller
ministeriets anvisning, kan han eller hon kontakta utkomstskyddsombudet vid
närings-, trafik- och miljöcentralen i regionen.
Utkomstskyddsombudet har bland annat till uppgift att övervaka
att de arbetskraftspolitiska utlåtandena i regionen är
enhetliga.
Helsingfors den 9 oktober
2013
Arbetsminister Lauri Ihalainen