Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Hallitus leikkasi tämän vuoden alusta diabeetikoille maksettavista lääkekorvauksista 20 miljoonaa euroa. Käytännössä leikkaus kohdistui 2-tyypin diabeteslääkkeisiin, joiden korvattavuus laski 100 prosentista 65 prosenttiin.
Hallituksen esityksessä arvioitiin, että muutos voi vaikuttaa kuntien ja julkisen terveydenhuollon kustannuksiin sekä toimeentulotukimenojen kasvuun. Esityksen arvoitiin kohdistuvan vanhimpiin ikäluokkiin ja alimpiin tuloluokkiin. Heikennyksen arvioitiin nostavan noin 80 000 diabeetikon lääkekustannuksia 100—300 euroa vuodessa. Noin 4 000 henkilöllä omavastuun arvioitiin nousevan vuodessa yli 300 euroa. Enimmillään omavastuu nousi simuloinnissa 505 euroa. Lääkekaton ylittävien kustannusten määrän arvioitiin nousevan 22 500 henkilöllä.
Lääkekorvausleikkauksen vaikutukset näyttävät olevan ennakoituakin huolestuttavammat. Kelan tilastoista selviää, että uudemmista diabeteslääkkeistä vuonna 2016 korvauksen saavia näyttäisi olevan jopa 170 000. Tämä tarkoittaa, että suurimman osan lääkkeiden omavastuu nousee yli 200 euroa vuodessa. Jos käytössä on kaksi eri lääkettä, kustannukset nousevat jopa 400 euroa. Pistettävien suolistohormonien saajia oli n. 15 000, ja heillä omavastuu nousee 500 euroa tai yli lääkekorvauskaton. Määrä on huomattavasti suurempi kuin hallituksen perusteluissa sanotaan.
Hoitohenkilökunnalta tulee huolestuttavia viestejä siitä, että monet diabeetikot ilmoittavat, ettei heillä ole enää varaa käyttää heille määrättyjä lääkkeitä, ja apteekeista tulee viestiä, että diabeetikko saattaa jättää kalliit lääkkeet ostamatta.
Diabeteksen hyvän hoitotasapainon löytäminen on pitkä prosessi. Uusien diabeteslääkkeiden käyttäjien määrä on lisääntynyt hyvien hoitotulosten johdosta. Näin ollen diabeetikoilla ei ole aina edes mahdollisuutta vaihtaa lääkitystä. Myös lääkityksen muuttaminen aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia, muun muassa ylimääräisistä lääkärissäkäyntikerroista. Osa siirretään yhteiskunnalle kalliimmalle insuliinihoidolle.
Vaikuttaa siltä, että hallituksen esityksen pohjana ovat olleet puutteelliset vaikutusarviot.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: