Kristillisdemokraatit ehdottaa lakialoitteessa, että henkilöyhtiöiden osakkaiden, elinkeinonharjoittajien sekä maa- ja metsätalousyrittäjien verotusta kevennetään tekemällä näiden elinkeinotoiminnan tuloksesta 5 prosentin suuruinen yrittäjävähennys. Edellisen hallituksen aikana voimaan tullut osakeyhtiöitä koskeva yhteisöveron alennus ei hyödyttänyt ollenkaan henkilöyhtiöitä ja elinkeinoharjoittajia. Henkilöyritysten verotus on myös kireämpää kuin vastaavissa tuloluokissa olevien palkansaajien. Yrittäjävähennys olisi oikeudenmukainen ja työllisyyttä lisäävä uudistus.
PERUSTELUT
Kataisen hallitus päätti muutoksista yritys- ja osinkoverotukseen. Vuoden 2014 alusta voimaan tulleilla muutoksilla pyrittiin vahvistamaan yritysten kasvua ja kannustamaan uusien työpaikkojen luomiseen. Yritysten toimintaympäristön parantamiseen tähtäävät toimet olivat tervetulleita ja kannustettavia, sillä uudet työpaikat syntyvät nimenomaan yksityisissä yrityksissä.
Yhteisöverokannan lasku 20 prosenttiin ja yrittäjän osinkoverotuksen säilyminen pääosin yhdenkertaisena ja yleistä pääomaveroa matalampana vahvistaa pk-yritysten kasvun mahdollisuuksia keskipitkällä aikavälillä. Tehdyt muutokset koskevat kuitenkin ainoastaan osakeyhtiöitä eivätkä huomioi henkilöyhtiöitä ja elinkeinonharjoittajia. Tämä tarkoittaa, että pienimmät yritykset jäävät vaille kannustinta, vaikka juuri niissä on työllisyyden näkökulmasta suurin kasvupotentiaali. Tällä hetkellä noin 10 prosenttia kaikista yksityisen sektorin työntekijöistä työskentelee henkilöyrityksissä. Myös suurin osa syntyvistä uusista yrityksistä on henkilöyrityksiä.
Jotta yrittäjyyspolitiikka huomioisi eri yritysmuodot tasapuolisesti, tulee myös henkilöyhtiöiden ja elinkeinonharjoittajien verotusta muuttaa kannustavampaan suuntaan. Tämä voidaan toteuttaa luomalla yrittäjävähennys, jolla henkilöyhtiöiden ja elinkeinonharjoittajien verotusta kevennetään tekemällä näiden elinkeinotoiminnan tuloksesta 5 prosentin suuruinen yrittäjävähennys. Vähennys kaventaisi eroa henkilöyhtiöiden ja elinkeinonharjoittajien verotuksen ja osakeyhtiöiden verotuksen välillä ja loisi myös pienemmille yrityksille paremmat mahdollisuudet kasvuun ja työllistämiseen.
Vaikka pienyritysmuotojen ja osakeyhtiöiden verotuksen rakenteet eroavat toisistaan, on niiden tasapuolisesta kehittämisestä huolehdittava. Muussa tapauksessa tehdyt veromuutokset johtavat henkilöyritysten muuttamiseen osakeyhtiöiksi, mikä olisi vahingollista koko yrittäjävetoista pienyritystoimintaa ajatellen mukaan lukien uudet aloittavat yritykset, joiden tulisi voida harjoittaa toimintaa joustavasti myös nykyisissä pienyritysmuodoissa.
Mikäli elinkeinotoiminnan tulo luettaisiin vain tietyltä osalta, esimerkiksi 95 prosentin osuudelta, yrittäjän ns. jaettavaksi yritystuloksi, vastaisi menettely osinkojen kahdenkertaisen verotuksen poistamisessa omaksuttua huojennustapaa ja kompensoisi eroa, joka eri yritysmuotojen välille on viimeaikaisten päätösten seurauksena syntynyt.
Eduskunnan tietopalvelun syksyllä 2015 tekemän laskelman mukaan 5 % yrittäjävähennys vähentäisi verotuloja yhteensä 131 miljoonaa euroa. Laskelmassa yrittäjätulovähennys on tehty suoraan bruttotuloista. Vähennys on laskettu seuraavien tuloerien yhteenlasketusta summasta (vähennykseen oikeuttava yrittäjätulo):
elinkeinotoiminnan ansiotulo-osuus
Elinkeinotoiminnan pääomatulo-osuus
maatalouden ansiotulo-osuus
maatalouden pääomatulo-osuus
ansiotulo porotaloudesta
pääomatulo porotaloudesta
ansiotulot ilman osinkotuloja yhtymistä
pääomatulot ilman osinkoja yhtymistä
pääomatulo metsätaloudesta.
Laskennallisessa verotulojen vähentymisessä ei ole huomioitu uudistuksen positiivisia vaikutuksia julkiseen talouteen. Yrittäjävähennys lisäisi merkittävästi taloudellista toimintaa kannustaen yritystoimintaan ja mahdollistaen yritystoiminnan laajentamisen. Pidemmällä aikavälillä yrittäjävähennyksen käyttöönotto vähentäisi julkisen talouden kustannuksia työttömyyden hoidosta ja lisäisi verotuottoa lisääntyvän yritystoiminnan ja taloudellisen aktiivisuuden kautta. Näin ollen yrittäjävähennys olisi kasvua ja työllisyyttä parantava uudistus, joka pidemmällä aikavälillä myös parantaisi julkisen talouden kestävyyttä.