Nykytila
Nykyiset perhevapaat muodostuvat 105 arkipäivän pituisesta äitiysvapaasta, 54 arkipäivän pituisesta isyysvapaasta. Näiden lisäksi vanhemmat sopivat 158 arkipäivän eli vähän yli kuuden kuukauden pituisen vanhempainvapaan jakamisesta keskenään. Kahden vanhemman perheillä on käytössään enimmillään 317 (105 päivän äitiyspäivärahajakso + 54 päivän isyysvapaajakso + 158 vanhempainvapaapäivää) ja yhden vanhemman perheillä 263 arkipäivää äitiys- ja vanhempainvapaata.
Äitiysrahaa maksetaan 105 arkipäivältä. Sen jälkeen maksetaan sairausvakuutuslain mukaan vanhempainrahaa 158 arkipäivältä lapsen äidille tai isälle. Isällä on oikeus 54 arkipäivän isyysvapaaseen. Oikeus koskee niitä perheitä, joissa erityisäitiysraha, äitiysraha tai adoptioperheissä vanhempainraha on alkanut 1.1.2013 jälkeen.
Jos äitiysraha tai vanhempainraha on alkanut ennen 1.1.2013, isän vapaat määräytyvät edellisen lain mukaan. Tällöin isällä on oikeus saada isyysrahaa yhteensä 18 päivältä äitiys- tai vanhempainrahakaudella. Vanhempainrahakauden jälkeen isällä on lisäksi oikeus isyysrahaan ja yhdenjaksoiseen vapaaseen enintään 12 arkipäivältä, jos hän käyttää vanhempien kesken jaettavasta vanhempainvapaasta vähintään 12 viimeistä arkipäivää tai 12 vanhempainvapaapäivää siirrettynä.
Isä ja äiti voivat pitää vanhempainvapaata osittaisena olemalla samanaikaisesti osittaisella vanhempainvapaalla ja osa-aikatyössä kuitenkin niin, että lasta hoitaa kotona vain toinen vanhemmista. Sopimus osa-aikatyöstä tulee tehdä molempien vanhempien ja heidän työnantajiensa välillä.
Nykyistä vanhempainvapaamallia on kehitetty tipoittain eri vuosikymmeninä. Tuloksena on vanhanaikainen tilkkutäkkimäinen järjestelmä, joka ei vastaa sille asetettuja tavoitteita lasten hyvinvoinnin ja sukupuolten tasa-arvon edistämisestä.
Nykyinen vanhempainvapaa on liian lyhyt. Se päättyy lapsen ollessa vajaan vuoden ikäinen. Sen jälkeen lapsen kotihoitoa on jatkettava kotihoidon tuella tai lapsi on vietävä päivähoitoon.
Isät käyttävät nyt alle kymmenen prosenttia vanhempainrahapäivistä. Syyt löytyvät suhtautumisesta sukupuolten väliseen työnjakoon sekä työelämän toimintakäytännöistä ja asenteista. Tutkimus osoittaa isien käyttävän pääosin niitä vapaita, jotka on nimetty isille.
Naiset käyttävät valtaosan sekä vanhempainvapaasta että hoitovapaasta. Tämä vaikuttaa naisten työnsaantimahdollisuuksiin, urakehitykseen, palkkakehitykseen ja tuleviin eläkkeisiin.
Lakialoitteen perustelut
1 Ehdotus uudeksi vanhempainvapaamalliksi
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ehdottaa nykyisen äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaajärjestelmän uudistamista. Ehdotamme nykyisen äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan korvaamista uudella vanhempainvapaalla, joka olisi yhteensä 18 kuukauden pituinen (432 korvattavaa arkipäivää eli 71 kalenteriviikkoa).
Ehdottamamme uusi vanhempainvapaa koostuisi kolmesta noin 6 kuukauden jaksosta, joista yksi jakso kuuluisi äidille, yksi jakso olisi jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla ja yksi jakso kuuluisi isälle.
Vanhempainvapaa tulisi pitää vähintään 2 kuukauden pituisina kausina siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Mahdollisuus jaksottaa vanhempainvapaan pitämistä vähintään 2 kuukauden kausiin lapsen kolmivuotispäivään asti takaa sen, että äiti tai isä voi halutessaan jäädä hoitovapaalle omien vanhempainvapaajaksojensa jälkeen, kun toinen vanhemmista on palannut töihin. Isä voi käyttää oman vanhempainvapaajaksonsa myös äidin palattua töihin. Näin lapsen kotihoitoa voidaan joustavasti jatkaa senkin jälkeen, kun lapsi on täyttänyt puolitoista vuotta. Haluamme tällä tavoin lisätä vanhempien ja lasten yhteistä aikaa perheissä.
Uudistus takaisi äideille vähintään nykyisin voimassa olevan äitiys- ja vanhempainvapaan pituisen vapaajakson (6 + 3 = 9 kk eli 237 arkipäivää), jos vanhemmat päättävät puolittaa jaettavissa olevan vapaakauden. Vanhempien niin halutessa äidin vapaa voisi olla myös selvästi nykyistä pidempi (6 + 6 = 12 kk eli 316 arkipäivää), jos äiti käyttää jaettavissa olevan kauden kokonaan.
Ehdottamassamme mallissa nykyistä 54 päivän isyysvapaata vastaavasti isä voi käyttää vapaata haluamanaan ajankohtana, myös äidin ollessa äitiys- tai vanhempainvapaalla. Muilta osin pääsääntö olisi se, että äidin ja isän vanhempainvapaat tulisi sopia pidettäväksi eri aikoina. Molempien vanhempainvapaat tulisi käyttää viimeistään siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolme (3) vuotta.
Julkisten ja yksityisten päivähoitopaikkojen tarve sekä hoitovapaan ja kotihoidon tuen käyttö vä-henisi, kun pieniä lapsia voitaisiin hoitaa kotona puolitoistavuotiaaksi vanhempainvapaalla. Vanhempainvapaan pidentäminen ehdottamallamme tavalla helpottaisi merkittävästi kuntien päivähoidon kysyntäpainetta alle kolmivuotiaiden hoidossa. Arvioimme, että ehdottamamme uudistus lopullisessa laajuudessaan säästää tätä kautta julkisia menoja noin 200 miljoonaa euroa.
Haluamme, että myös yksinhuoltajilla, opiskelijoilla ja yrittäjillä on mahdollisuus vanhempainvapaaseen samoin kuin lapsistaan erillään asuvilla etävanhemmilla. Yksinhuoltajalla olisi oikeus samanpituiseen vanhempainvapaaseen kuin kahden vanhemman perheellä. Vanhemmuuteen liitettävät oikeudet ja etuudet tulee lisäksi ulottaa yhdenvertaisesti koskemaan myös samaa sukupuolta olevien pariskuntien perheitä.
Aloitteen perusteluiksi voidaan todeta, että jos lasta voisi hoitaa ansiosidonnaisella päivärahalla 1,5-vuotiaaksi ja vastaavasti kotihoidon tuen käyttö vähenisi, tämä kohentaisi pikkulapsiperheiden toimeentuloa. Lapsiperheiden köyhyysaste kääntyi nousuun vuonna 2012 laskettuaan sitä ennen muutaman vuoden ajan v. 2007 huippuluvuista. Köyhyysaste on noussut jyrkimmin kahden huoltajan pikkulapsiperheissä (yh-perheissä on toki edelleen korkein, mutta ei kasvanut). Tämä käy ilmi viimeisteltävänä olevaan THL:n lapsiköyhyysraporttiin kirjoitetusta artikkelista, jossa mm. analysoidaan Tilastokeskuksen tulonjakotilaston tietoja.
2 Aloitteen mukaisten reformien kustannukset
2.1 Uuteen 6+6+6-vanhempainrahamalliin siirtymisestä johtuvat lisäpäivien kustannukset
Eduskunnan tietopalvelulta pyydetyssä laskelmassa todetaan, että kustannuslaskennan perustana on arvioida ehdotetun järjestelmän kustannuksia suhteessa nykyjärjestelmään lisäpäivien osalta. Järjestelmän kustannuksia ei voi helposti simuloida SISU-mikrosimulointimallilla, sillä mallissa ei ole jaksotietoja eri vuosilta eikä yhden vuoden aineiston perusteella voi arvioida vanhempainpäivärahan käyttöä, joka jaksottuu usealle vuodelle.
Tästä syystä kustannukset on arvioitu keskimääräisen palkan, päivärahan ja veroasteen avulla. Järjestelmän bruttokustannus riippuu maksetuista päivärahojen määristä verojen jälkeen. 6+6+6- järjestelmä pidentää lapsen kotihoitoa suhteessa nykyjärjestelmään kuitenkin niin paljon, että on hyvä huomioida myös niitä kustannuksia, joita kotihoito samalta ajalta syrjäyttäisi, eli päivähoitokustannuksia sekä kotihoidon tukea. On syytä huomata, että laskelma on hyvin yleisellä tasolla ja todellisuudessa siirtymät eri tilanteista toiseen vaihtelevat huomattavasti tuloluokittain ja ryhmittäin.
Tällä tavalla laskettuna 6+6+6-järjestelmän kustannus suhteessa nykyjärjestelmään on 154—252 miljoonaa riippuen siitä, mitä oletetaan isien osallistumisesta vanhempainpäivärahojen käyttöön (50—100 %). Kustannuksissa on huomioitu verojen jälkeiset vanhempainpäivärahat sekä syntyneet säästöt kotihoidontuen ja päivähoidon käytössä.
Eduskunnan tietopalvelun laskelmassa aloitteen mukainen reformi päivärahajaksojen pidentämisestä nettokustannuksilla mitattuna on seuraava:
Jos kaikki isät hyödyntäisivät järjestelmää, maksaisi se ilman säästövaikutuksia 450 miljoonaa euroa (113 +337). Jos näistä bruttokustannuksista vähennettäisiin säästöt kotihoidontuessa ja päivähoidossa, maksaisi se 252 miljoonaa euroa(450 - 55 - 143).
Jos 70 prosenttia isistä hyödyntäisi järjestelmää, maksaisi se ilman säästövaikutuksia 349 miljoonaa euroa (113 + 236). Jos näistä bruttokustannuksista vähennettäisiin säästöt kotihoidontuessa ja päivähoidossa, maksaisi se 194 miljoonaa euroa (349 - 55 - 100).
Jos 50 prosenttia isistä hyödyntäisi vanhempainpäivärahan 6+6+6-järjestelmää, maksaisi se 154 miljoonaa euroa suhteessa nykyjärjestelmään (113 + 168 - 55 - 72), kun laskelmassa huomioidaan myös säästöt kotihoidontuen käytössä ja päivähoitopaikoissa.
Laskelmassa käytetyt oletukset:
Vuodessa syntyneiden lasten lukumäärä 55 400 (Lähde)Syntyneiden lapsien määrä on vähentynyt vuodesta 2009, jolloin syntyi n. 60 000 lasta
Vanhempainpäivien lukumäärä
| Nykyjärjes-telmä pv | Nykyjärjes-telmä kk | Erotus Nykyjärjes-telmä/ehdotus | | 6+6+6 pv | 6+6+6kk |
|---|
Äitiyspäiväraha | 105 | 4,2 | | | 150 | 6 |
Vanhempainvapaa | 158 | 6,3 | 37 | Äitien lisäpäivät | 150 | 6 |
Isyysvapaa | 54 | 2,2 | 96 | Isien lisäpäivät | 150 | 6 |
Yhteensä | 317 | 12,7 | | | 450 | 18 |
Kotihoidontarve 2-vuotiaaksi | | 11,3 | | | | 6 |
Äidin mediaanipalkka 2 500 euroa (vuoden 2014 mukaan, TK, yksityisen sektorin palkat), veroaste 24,55 (Lähde SISU-malli vuoden 2016 parametrit)
Isän mediaanipalkka 3 000 euroa, veroaste 28,22 (Lähde SISU)
Mediaanipalkkoihin sovellettua veroastetta on käytetty myös päivärahan veroasteena
Keskipalkkoja vastaavat päiväkorvaukset = 70 % x (vuositulo/300) (korotettuja korvauksia ei ole huomioitu): äidin päiväkorvaus 73 euroa ja isän 88 euroa
Äidit käyttävät kaikki yhdessä jaettavat vanhempainvapaapäivät (158/150)
Kotihoidon tuki, keskimäärin 419 euroa/kk, veroaste 0,101 (Ks. Kotihoidontukimuistio)
Päivähoidon yksikkökustannus julkiselle taloudelle / lapsi / vuosi alle 3-vuotiailla 13 200/vuosi = 1 100 e /kk (Lähde: VM Strategia http://vm.fi/documents/10623/307573/Talouspolitiikan+Strategia+2013.pdf/11e37ce9-fbac-4215-9452-6cb2538ae4ef) — kustannuksesta vähennetty maksut, muutettu laskennallisesti kuukaudeksi
Oletus isien osallistumisasteesta on hyvin karkea. Osallistumisaste riippuu toisaalta siitä, kuinka monet isät nauttivat vanhempainrahaa, ja toisaalta siitä, kuinka pitkän vanhempainrahakauden he pitävät. Nykyjärjestelmässä n. 70 prosenttia isistä hyödyntää vanhempainrahajärjestelmää, mutta uutta järjestelmää tultaisiin luultavasti käyttämään vain osittain ja lyhyempinä jaksoina. Toisaalta järjestelmä houkuttelisi lisää isiä hyödyntämään vanhempainvapaita.
Eri laskelmissa huomioidut tekijät
6+6+6-mallin bruttokustannukset vuoden 2009 tiedoilla STM:n työryhmämuistion mukaan suhteessa vuoden 2009 järjestelmään olivat 323 miljoonaa euroa, jos 50 % isistä käyttäisi pidennykset, 478 miljoonaa (73 % isistä käyttäisi pidennykset) ja 663 miljoonaa, jos kaikki isät käyttäisivät pidennykset. Laskelmissa ei otettu huomioon mahdollisia säästöjä kotihoidon tuesta ja lasten päivähoidon menoista ja veroista. Laskelmissa oletettiin äitien käyttävän 97 prosenttia yhdessä jaettavista päivistä. Tässä esitetyt laskelmat eivät siis ole täysin vertailukelpoisia.
Tiivistelmä 6+6+6-mallista löytyy myös THL:n muistiosta. Muistiossa vanhempainpäivärahan korvaustasoa ehdotetaan nostettavaksi 70—75 prosentista 80 prosenttiin ansiotuloista, ja yhdessä pidennyksien kanssa järjestelmän bruttokustannukset olisivat muistion mukaan noin 1,5-kertaiset suhteessa nykyjärjestelmään.
2.2 Tulorajojen muutokset
Aloitteen mukaisessa ehdotuksessa korvauksen tasoa ehdotetaan parannettavaksi siten, että korvausaste on nykyinen 70 %, mutta toista tuloporrasta on korotettu keskivuosiansiotasolle (korotus 2. tuloportaan osalta +3 420 euroa ja 3. tuloportaan osalta +2 958 euroa)
Aloitteen mukaisten, uuden vanhempainpäivärahan laskennassa käytettävien tulorajojen korottaminen:
| 2016 nykyiset | 2017* nykyiset | Aloitteen reformi |
|---|
1.tuloraja (pienin maksettu tuki) | 1 409 | 1 427 | 1 427 |
2. tuloraja | 36 686 | 37 140 | 40 560 |
3. tuloraja | 56.443 | 57 142 | 60 100 |
* Jos palkkakertoimen ennuste toteutuu
Eduskunnan tietopalvelun tekemän laskelman mukaan SISU-mikrosimulointimallilla laskettuna vuoden 2017 tasolla reformi kasvattaa vuositasolla vanhempainpäivärahamenoja yhteensä 8 miljoonalla eurolla, joka vastaa menojen 0,7 prosentin kasvua.
Nettona (verot huomioiden) reformin kokonaiskustannus julkiselle taloudelle on noin 6 miljoonaa euroa. Reformi on tehty siten, että se ei vaikuta korotettuun äitiyspäivärahaan (ensimmäiset 56 päivää) eikä sairauspäivärahojen tasoon (vanhempainpäivärahat määritellään sairausvakuutuslaissa, ja niillä on osittain päällekkäiset tulorajat sairauspäivärahojen kanssa; tässä kuitenkin muutettu vain vanhempainpäivärahatasoja).
Suhteuttamalla vastaava 0,7 prosentin korotus myös 6+6+6-järjestelmän lisäpäiviin ja olettamalla isien 70 %:n osallistumisaste on reformin lisävaikutus ennen veroja n. 3,2 miljoonaa euroa ja verojen jälkeen n. 2,4 miljoonaa euroa.
2.3 Aloitteen mukainen vähimmäissairauspäivärahan korottaminen 20 eurolla
Vuoden 2017 talousarvioesityksen mukaan sairaus- ja vanhempainpäivärahojen vähimmäistaso on 23,73 euroa päivässä ja 593,25 euroa kuukaudessa. Etuuksia leikataan 0,85 prosentilla tämän vuoden tasosta. Aloitteen mukainen 20 euron tasokorotus nostaa kuukausikorvauksen 613,25 euroon eli 3,4 prosentilla (Eduskunnan tietopalvelulla teetetty laskelma).
Valtio rahoittaa työtulovakuutuksen menoista mm. kokonaan vähimmäismääräiset sairaus- ja vanhempainpäivärahat sekä vähimmäismääräiset kuntoutusrahat. Vuoden 2017 talousarvioesityksessä (momentti 33.30.60) vähimmäispäivärahojen menoennuste on 148 miljoonaa euroa. Jos vähimmäispäivärahaa korotettaisiin 3,4 prosentilla, lisäisi se näitä menoja 5 miljoonalla eurolla bruttomääräisesti. Verojen jälkeen vaikutus oli 3,8 miljoonaa euroa. 6+6+6-järjestelmän lisävaikutus tähän reformiin jää vaatimattomaksi. Vähimmäismääräisten vanhempainpäivärahan saajien osuus maksetuista vanhempainpäivärahoista on 12,0 prosenttia vuonna 2014 (Lähde: Kelan tilastollinen vuosikirja 2014). 6+6+6-järjestelmän lisäpäivien osalta minimipäivärahan korotus lisäisi vanhempainpäivärahamenoja n. 200 000 eurolla. Verojen jälkeen tämä summa olisi n. 150 000 euroa. Eduskunnan tietopalvelun mukaan yhteisvaikutus jäisi näiden reformien (2.3) osalta vajaaseen 4 miljoonaan euroon nettona.