PERUSTELUT

Toimeentulotukilain 2 §:n mukaan jokaisella, joka ei voi saada toimeentuloaan turvatuksi ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan tai elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla, on oikeus toimeentulotukeen. Lain 11 §:n mukaan toimeentulotuen suuruuteen vaikuttavia tuloja ovat kyseisen henkilön ja perheenjäsenten kaikki käytettävissä olevat tulot lukuun ottamatta ns. etuoikeutettuja tuloja, jotka luetellaan tyhjentävästi pykälän 2 momentissa. Näitä ovat mm. vähäisiksi katsottavat avustukset ja ansiotulot, eräät kulukorvaukset ja edut kuten äitiysavustus, eläkkeensaajien hoitotuki, vammaistuki ja lapsen hoitotuki. Lisäksi 1.1.2002 käynnistettiin kolmivuotinen kokeilu, jonka aikana vähintään 20 % ansiotuloista, kuitenkin 100 euroa taloutta kohden kuukaudessa, jätetään ottamatta huomioon käytettävissä olevia tuloja laskettaessa. Edellä sanottu merkitsee, että muut sosiaalituet ja -etuudet, mm. lapsilisä kokonaisuudessaan, ovat tuloa, joka otetaan huomioon henkilön tuloja laskettaessa. Tämä merkitsee puolestaan, että jos esim. lapsilisää korotetaan, toimeentulotuella elävät perheet eivät saa tästä korotuksesta mitään hyötyä, koska tulojen lisäys vaikuttaa samalla toimeentulotuen määrään.

Edellä mainittu epäkohta koskee myös lapsilisälain 7 §:n 2 momentin mukaan yksinhuoltajavanhempien lapsista maksettava lisää, joka on nykyisellään 33,60 euroa kuukaudessa. Selvitykset osoittavat kuitenkin, että koko väestöön verrattuna juuri yksinhuoltajalapsiperheiden reaalitulot ovat kehittyneet heikoimmin yhteiskunnassamme. Näiden perheiden talous ei esim. uuden vuosikymmenen alussa ollut vielä saavuttanut 1990-luvun alun yleistä tasoa. Tämä johtaa siihen, että näillä perheillä on muita lapsiperheitä enemmän taipumusta olla toimeentulossaan riippuvaisia toimeentulotuesta. Tämän vuoksi on kohtuutonta, että juuri köyhimmät perheet eivät hyödy lapsilisän tai yksinhuoltajalisien mahdollisesta korotuksesta. Edellä mainittujen ongelmien osittaiseksi korjaamiseksi aloitteessa ehdotetaan, että listaa tuloista, joita ei oteta huomioon, täydennettäisiin yksinhuoltajien lapsista lapsilisään maksettavalla lisällä.

Edellä mainitun kaltainen muutos aiheuttaisi puolestaan lisämenoja kunnille maksettavien toimeentulotukien kustannusten kohoamisena. Aloitteen mukaan kunnat eivät yksin pysty kantamaan tästä menolisäyksestä aiheutuvaa taakkaa, vaan valtion tulee kompensoida se kokonaisuudessaan. Tästä johtuen myös lakia sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta on muutettava. Valtionosuutta sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista ehdotetaan näin ollen korotettavaksi siten, että se vastaa arvioitua menojen lisäystä eli 12 miljoonaa euroa, mikä tehtyjen laskelmien mukaan merkitsisi 0,11 %:n korotusta. Näin ollen kuntien osuutta ehdotetaan alennettavaksi samassa määrin. Lakialoite liittyy allekirjoittajan tekemään talousarvioaloitteeseen, jossa ehdotetaan, että vuoden 2004 talousarviota täydennettäisiin edellä mainituilla määrärahoilla.