PERUSTELUT

Suomalaiset yrittäjät ovat selvästi palkansaajia vanhempia, ja noin kolmanneksella suomalaisista yrityksistä on lähitulevaisuudessa edessä sukupolvenvaihdos tai toiminnan lopettaminen. Lukumääräisesti tämä tarkoittaa seuraavien kymmenen vuoden aikana noin 70 000—80 000 yrittäjän olevan luopumassa yrityksestään ikääntymisen vuoksi. Näissä yrityksissä työskentelee noin 500 000—800 000 työntekijää.

Sukupolvenvaihdosten onnistumisella on suuri merkitys koko kansantaloudelle. Kyseessä on paitsi merkittävä ryhmä työllistäjiä, sukupolvenvaihdosta lähestyvät yritykset ovat myös keskimääräistä suurempia ja vakavaraisempia. ETLAn arvion mukaan joka toisen sukupolvenvaihdoksen epäonnistuminen heikentäisi julkisen talouden rahoitusasemaa neljän vuoden kuluessa 1,25 miljardilla eurolla. Tämä aukko syntyisi menetetyistä palkkaveroista (300 milj. euroa), kohonneista työttömyys- ja eläkemenoista (800 milj. euroa) ja välillisten verojen menetyksistä (150 milj. euroa). Työpaikkoja menetettäisiin tässä tapauksessa 60 000 ja yrityksiä 32 000. Näiden menetysten ehkäiseminen ennakolta on oleellista työllisyyden kehityksen ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen kannalta.

Pk-yritysbarometrin (1/2005) mukaan suurin sukupolven- ja omistajanvaihdosten haaste on jatkajan löytäminen. Lähes kolmannes seuraavan viiden vuoden aikana sukupolvenvaihdosta suunnittelevista yrityksistä kokee jatkajan löytämisen ongelmaksi. Yli 20 %:ssa yrityksiä verotus ja arvonmääritys koettiin ongelmallisiksi. Ongelmakohdaksi tunnistettiin myös yhtiö- ja sopimusjuridiikka. Jokainen sukupolvenvaihdos onkin ainutkertainen prosessi, jonka onnistumiseen vaikuttavat em. ongelmien ohella myös esimerkiksi osaamisen siirron onnistuminen, yrittäjän oma jatkamisen paine, yrityksen yhteistyökumppaneiden reaktiot sukupolvenvaihdokseen ja henkilöstön suhtautuminen. Kaikkiin sukupolvenvaihdoksen onnistumiseen vaikuttaviin asioihin ei siten voidakaan valtiovallan taholta mitenkään vaikuttaa. Verotus kuitenkin on yhtenä kriittisistä ongelmista suoraan ratkaistavissa poliittisin päätöksin.

Perintö- ja lahjaveroon on saatavissa jo nykytilanteessa huojennuksia, joiden nojalla osa perintö- ja lahjaverosta voidaan jättää maksuun panematta. Vuoden 2004 alusta lähtien toteutetuissa sukupolvenvaihdoksissa maatilaan ja muuhun yritykseen kuuluvan varallisuuden arvo huojennusta laskettaessa arvostetaan 40 %:iin varallisuusverotuksessa sovellettavasta verotusarvosta. Tätä aikaisemmin huojennuksen perusteena on ollut täysi verotusarvo. Maatilasta ja muusta yrityksestä maksuunpannun perintö- tai lahjaveron maksuaikaa voidaan myös verovelvollisen pyynnöstä pidentää ilman korkoseuraamuksia. Vastikkeellisten sukupolvenvaihdosten verotuksen huojentamisesta säädellään tuloverolain huojentamissäännöksissä.

Huojennuksista riippumatta verotus aiheuttaa sukupolvenvaihdoksissa edelleen ongelmia, ja on siten este elinkeinotoiminnan menestyksekkäälle siirtämiselle sukupolvelta toiselle. Tällöin verotus osaltaan vaarantaa elinkeinotoiminnan jatkuvuuden ja työpaikkojen säilymisen. Sukupolvenvaihdoksissa ei synny uutta yritysvarallisuutta tai positiivista rahavirtaa yritykseen. Elinkeinotoimintaan sidottu varallisuus siirtyy sukupolvelta toiselle ilman, että sen arvo realisoidaan. Yrityksen siirtyessä seuraavalle sukupolvelle vastaanottajalla ei esimerkiksi yleensä ole varoja verojen maksuun. Silloin tämä raha otetaan yrityksestä, jossa sitä samanaikaisesti tarvittaisiin toiminnan kehittämiseen muutenkin hankalassa vaihdostilanteessa.

Perintö- ja lahjaveron poistaminen sukupolvenvaihdostilanteissa

Perintö- ja lahjaverotuksen poistamista yritysvarallisuuden siirtyessä polvelta toiselle on hiljattain esittänyt KTM:n perheyrittäjyystyöryhmä (KTM julkaisuja 16/2005). Perintö- ja lahjaverolaissa verohuojennuksesta säädetään 55 §:ssä, jonka mukaan huojennus koskee tilanteita, joissa perintöön tai lahjaan sisältyy maatila, muu yritys tai näiden osa. Huojennuksen saaminen edellyttää, että verovelvollinen jatkaa perintönä tai lahjana saaduilla varoilla maa- ja metsätalouden harjoittamista tai muuta yritystoimintaa. Ehdotamme kyseistä pykälää muokattavaksi niin, että näissä tapauksissa verovelvolliselle myönnetään vapautus perintö- ja lahjaverosta. Tämä vaatii pykälän 1 momentin muuttamista, ja aikaisemman huojennuksen laskentaa sääntelevät 1 momentin 3 kohta sekä momentit 2 ja 3 samoin kuin 56 § voidaan kumota tarpeettomina.

Nykyisissä 55 §:n momenteissa 4 ja 5 säädetään siitä, ettei verovelvollinen voi ilman veroseuraamuksia luovuttaa pääosaa em. tilasta tai yrityksestä ennen kuin viisi vuotta on kulunut perintö- ja lahjaverotuksen toimittamispäivästä. Verovelvollisen on tehtävä tämänkaltaisesta luovutuksesta ilmoitus verovirastolle kolmen kuukauden kuluessa omaisuuden luovuttamisesta. Rajoituksen tarkoituksena on varmistaa huojennuksen kohdentuminen niihin tilanteisiin, joissa elinkeinotoimintaa jatketaan. Tämä luonnollisesti on tarpeen myös silloin, kun verosta myönnetään vapautus sukupolvenvaihdostilanteissa.

Metsätilojen sukupolvenvaihdosten huomioiminen

Pelkästään metsätaloutta harjoittavat yrittäjät jäävät nykyisellään perintö- ja lahjaverotuksesta sukupolvenvaihdostilanteissa myönnettävien huojennusten ulkopuolelle. Nämä yrittäjät on määritelty mm. maatalousyrittäjien eläkelaissa (467/1969). Yrittäjästatus edellyttää mm. säännöllistä osallistumista metsän hoitotoimiin ja toimeentulon kannalta merkityksellistä tuloa metsästä. Näissä tapauksissa metsänhoitoa ei ole mitään syytä käsitellä pelkästään sijoitustoimintana. Metsätalouden rajaaminen pois tarkoitetun perintö- ja lahjaveron vapautuksen piiristä ei siten ole perusteltua. Näin on erityisesti sen vuoksi, että jo nykyisellään vähäinenkin maatalouden harjoittaminen tuo metsätilan huojennussäännösten piiriin. Asiaan on kiinnittänyt mietinnössään huomiota myös valtiovarainvaliokunta (VaVM 5/2004 vp).

10 prosentin omistusvaatimuksesta luopuminen

Perintö- ja lahjaverolain 57 §:n mukaan 55 §:ssä tarkoitetulla tilan tai yritystoiminnan osalla tarkoitetaan myös vähintään yhtä kymmenesosaa tilan tai yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista tai osuuksista. Suomessa on kuitenkin useita työllistäviä ja kasvavia perheyrityksiä, joiden omistus on pirstaloitunut vuosien kuluessa niin, ettei 10 %:n omistusvaatimus monestikaan täyty. Perintö- ja lahjaverolain 57 §:n poistaminen laajentaisi verovapautuksen käyttömahdollisuuden myös näihin tilanteisiin ja tukisi tavoitetta yritystoiminnan jatkumisesta suvun tai perheen piirissä. Vapautuksen myöntämisen ehtona olisi tällöinkin luonnollisesti se, että verovelvollinen jatkaa kyseistä elinkeinotoimintaa. Kymmenen prosentin vaatimuksen poistaminen edistäisi sukupolvenvaihdoksia myös helpottamalla elinkeinotoiminnan vähittäistä siirtämistä seuraavalle polvelle. Käytännössä usein jatkaja halutaan ottaa mukaan yrityksen toimintaan siirtämällä hänelle ensin pieni osuus elinkeinotoimintaan liittyvästä varallisuudesta. Nykytilanteessa tällaisista 10 prosentin osuuden alittavista siirroista ei saa huojennusta perintö- ja lahjaverotuksessa.

Esityksen vaikutus perintö- ja lahjaveron kertymään

Perintö- ja lahjaveron kertymäksi on talousarvioesityksessä arvioitu vuodelle 2006 yhteensä 490 miljoonaa euroa. Arvioimme perintö- ja lahjaverotuksen poiston yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksissa vähentävän verotuloja noin 100 miljoonalla eurolla. Tämä lakialoite liittyy Kokoomuksen eduskuntaryhmän jättämään talousarvioaloitteeseen.