PERUSTELUT

Valtakunnalliset nuorisokeskukset, joita maassamme on tällä hetkellä 10, saavat toimintaansa varten harkinnanvaraista avustusta valtion budjetista. Nuorisolaki, joka tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2006 (poislukien sen 10 ja 11 §, jotka tulivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007), asettaa nuorisokeskuksille useita vaatimuksia ja tehtäviä, joita niiden on noudatettava tullakseen hyväksytyksi avustusten piiriin.

Nuorisolaki ja opetusministeriö edellyttävät, että nuorisokeskukset varsinaisten nuorisokurssivuorokausien määrän lisäämisen sijaan kehittävät toimintansa laatua. Toiminnan lähtökohtia ovat "yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen".

Valtakunnallisilta nuorisokeskuksilta edellytetään, että vähintään 2/3 heidän toiminnastaan liittyy nuorisotoimintaan, kuten nuorisolaissa ja asetuksessa nuorisotyöstä ja -politiikasta säädetään. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi nuorisokeskukset saavat harkinnanvaraista avustusta siten, että sillä katetaan käytännössä vain 35 prosenttia niistä menoista, joita tämän 2/3 käyttövaatimuksen saavuttaminen edellyttää. Tilanne on kestämätön, sillä keskusten on näin ollen katettava puuttuva 65 prosenttia menoistaan muulla tavalla kuin avustuksella.

Suomen nuorisokeskusten kattojärjestö Suomen Nuorisokeskukset ry katsoo, että nykyisten toiminta-avustusten määrä on riittämätön laadukkaan ja lakien sekä asetusten mukaisen toiminnan täysipainoiseen kehittämiseen, ja on siksi huolissaan maamme nuorisotoiminnalle erittäin tärkeiden keskusten toimintakyvystä.

Suomen Nuorisokeskukset ry on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että nuorisokeskuksille on annettu samanlaiset tehtävät kuin maassamme toimiville liikunnan koulutuskeskuksille, joiden toiminnasta määrätään erikseen laissa vapaasta sivistystyöstä. Vapaan sivitystyön laki määrää kyseisille keskuksille 65 prosentin vuosittaisen avustuksen. Nuorisolaki tai asetus nuorisotyöstä ja -politiikasta ei kuitenkaan huomioi valtakunnallisia nuorisokeskuksia taloudellisessa mielessä, vaan näille annetaan avustusta harkinnanvaraisesti. Katson, että edellä kerrottu tilanne on ristiriidassa tasapuolisen kohtelun ja moraalin kanssa.