Lähes kaikissa Euroopan maissa sähkön kuluttajan on mahdollista syöttää itse tuottamaansa sähköä sähköverkkoon saaden siitä kohtuullista korvausta. Tämä mahdollistaa kuluttajille laajassa mittakaavassa lisätä omaa energiantuotantoa kulutuspisteissä. Kyseessä on sähköntuotanto, joka on tyypillisesti teholtaan alhainen ja useimmiten tuotettu uusiutuvilla energianlähteillä, tavallisia esimerkkejä ovat aurinkoenergia ja pientuulivoima.

Pienessä mittakaavassa hajautetusti kulutuspisteessä tuotetun sähkön kilpailukykyä parantaa sähkön siirron ja siihen liittyvän kustannuksen puuttuminen, mikä tekee siitä edullista tavallisille kuluttajille. Käytettävä energianlähde ei yleensä kuitenkaan kata koko kiinteistön energiantarvetta, joten osaksi sähkö otetaan tavalliseen tapaan verkosta. Toisina aikoina talo on kuitenkin yliomavarainen sähkön suhteen, jolloin luontevaa on, että ylijäämäsähkö syötetään verkkoon. Sähköverkon haltijan on velvollisuus ottaa tuotanto verkkoonsa, mutta nykyisin siitä ei tarvitse maksaa käypää korvausta.

Tilanne voi siis olla pahimmillaan se, että talo tuottaa enemmän sähköä verkkoon kuin sieltä ottaa, mutta joutuu silti maksamaan verkosta ottamansa sähkön. Tämä epätasapaino on paitsi terveen järjen ja oikeustajun vastaista myös tehokkaasti kehitystä jarruttavaa.

Pientuotannosta on myös sähköjärjestelmälle ulkoishyötyjä, joita on vaikea hinnoitella, mutta jotka pitäisi ottaa päätöksenteossa huomioon. Tuotannon hajautuminen verkkoon vähentää suurten sähköhäiriöiden vaaraa. Yhdysvalloissa on arvioitu, että maan koillisosassa vuonna 2003 ollut suuri sähkökatkos olisi ollut huomattavasti epätodennäköisempi, jos alueella olisi ollut hajautetusti muutama sata megawattia pientuotantoa. Myös sähkön siirtohäviöiden määrä pienenee, kun jakeluverkossa lähellä kulutuspistettä on tuotantoa.

Olisi perusteltua lisätä pienimuotoisesti tuotetun energian osuutta sähköjärjestelmässämme. Erityisesti aurinkoenergian odotetaan olevan kannattavimmillaan integroituna rakennusten rakenteisiin, kuten julkisivuihin tai ikkunoihin. Pienten tuuligeneraattorien mahdollisuudet kiinteistöjen katoilla ovat merkittävät. Maatilamittakaavaiset bioenergialla lämpöä ja sähköä tuottavat yksiköt ovat myös mahdollisia. Tuekseen nämä tarvitsevat kuitenkin lakimuutosta, joka lopettaa nykyisen perusteettomasti pientuotantoa syrjivän käytännön. Ilmastonmuutosnäkökulmasta tarvitsemme myös pienistä yksiköistä saatavaa uusiutuvaa energiaa perinteisen, suuriin yksiköihin perustuvan energiantuotannon rinnalle.

Mekanismin on syytä olla yksinkertainen, jotta vältytään sähköyhtiöiden ja kuluttajien väliseltä neuvottelubyrokratialta, kirjavilta käytännöiltä ja oikeusriidoilta.