PERUSTELUT

Vanhustyö

Suomi ikääntyy seuraavat kolme vuosikymmentä voimakkaasti, kun suuret ikäluokat vanhenevat ja siirtyvät asteittain eläkkeelle. Suomessa on nyt 773 000 yli 65-vuotiasta. Ikääntyvän väestön määrä alkaa kasvaa itse asiassa jo vuodesta 2005 alkaen. Seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana ikäihmisten osuus väestöstä lähes kaksinkertaistuu.

Ikääntyvän väestön määrän kasvaminen on vanhustyön näkökulmasta huolestuttavaa: vanhusten määrä lisääntyy, koulutettua henkilökunta ei ole tarjolla, palkat ja työolot ovat huonot. Suomen Perushoitajien SuPerin jäsenille tehdyn kyselyn vastaukset kertoivat, että vanhustenhoito kaipaa kiireesti lisää koulutettuja työntekijöitä ja hoitajien jaksamiseen täytyy kiinnittää huomiota. Kyselyn tulokset tukevat aiempia tietoja suomalaisen vanhustenhoidon puutteista: vanhuksia lääkitään tarpeettomasti, heitä makuutetaan märissä vaipoissa ja työntekijät ovat jaksamisensa äärirajoilla. Vastauksissa ongelmien syyksi nostetaan koulutetun henkilökunnan puute. Yli 90 % vastaajista katsoi, että hoitohenkilökuntaa ei ole riittävästi. Näihin tuloksiin päädyttiin vanhustenhoidon työntekijöille suunnatussa kyselyssä, jolla selvitettiin vanhustyön resursseja ja kehittämistarpeita.

Sosiaalityö

Vanhustyön lisäksi sosiaalisektorilla on valtavan kohennuksen ja arvioinnin paikka. Sosiaalisektorilla asiakkaita ja avuntarvitsijoita on paljon, mutta päteviä työntekijöitä niukasti. Syynä työntekijävajeeseen on huono palkkaus, mutta ennen kaikkea liian suuret asiakasmäärät yhtä työntekijää kohden, mikä johtaakin työntekijöiden väsymiseen ja loppuun palamiseen. Sosiaalityöntekijäin liiton tutkimuksen mukaan sosiaalialan työ kuormittaa henkisesti — joka viides sosiaalialan työntekijä kokee psyykkistä kuormitusta. Väsymisen syinä ovat tavoitteiden ja mahdollisuuksien välinen ristiriita sekä kiireinen työtahti ja liiallinen työmäärä.

Vuonna 2000 pelkästään toimeentulotukea saavia kotitalouksia oli kaikkiaan 271 686 ja henkilöitä näissä kotitalouksissa 454 353. Lukuun ei sisälly esim. lastensuojelu, jonka osuus sosiaalityöstä on valtava ja ennen kaikkea koko yhteiskunnan kannalta ensisijaisen tärkeä. Tutkimukset osoittavat, että lastensuojelua tarvitsevien lasten ja nuorten määrä on kaksinkertaistunut kymmenen vuoden aikana.

Kolmasosassa Etelä-Suomen kunnista on liian vähän sosiaalityöntekijöitä. Tilanne on huonontunut kolmen viime vuoden aikana etenkin keskikokoisissa kunnissa. Pienissä kunnissa tilanne oli vaikea jo ennestään. Valtakunnallisen suosituksen mukaan kunnassa tulisi olla yksi sosiaalityöntekijä kahtatuhatta asukasta kohden. Etelä-Suomen läänin 89 kunnasta on nyt 29 sellaisia yli kahdentuhannen asukkaan kuntia, jotka eivät täytä minimiä, vaikka asiakastyötä tekevät esimiehetkin lasketaan mukaan. Kolme vuotta sitten tällaisia kuntia oli 14. Tämä käy ilmi Etelä-Suomen lääninhallituksen selvityksestä, joka koskee sosiaalityön tilaa Etelä-Suomen läänissä vuonna 2001.

Ongelma ei ole pelkästään Etelä-Suomea koskeva, vaan saman ongelman parissa taistelee koko Suomi. Tiedotusvälineiden mukaan esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla sosiaalityön palvelutaso uhkaa laskea alle suositusten. Erään sosiaalijohtajan mukaan jonoja on kaikkialla, eikä supistuvalla työntekijämäärällä asioita kyetä hoitamaan. Ongelmia aiheuttaa sekin, että kuntiin ei saada työntekijöitä, vaikka virkoja olisi. Lakia sosiaalipalveluiden tasosta ei ole olemassa, mutta suosituksia ja ohjeita kunnille on annettu. Suositus ei paljon auta, jos asiakasmäärät vain kasvavat. Pohjois-Suomessa on monia kuntia, joissa on vain yksi sosiaalityöntekijä. STM:n suosituksen mukaan kunnissa pitäisi olla yksi sosiaalityöntekijä 2 000 asukasta kohden. Tämä luku toteutuu pohjoisessa harvoin.

Erilaisia keinoja ennalta ehkäisevään sosiaalityöhön on teoriassa paljonkin, mutta käytännössä niiden toteuttaminen on tehty vaikeaksi. Ongelmat pääsevät kehittymään usein hyvin monimutkaisiksi, ja liian usein joudutaankin käyttämään äärimmäisiä ratkaisuja, vaikka varhaisemmalla ongelmiin puuttumisella olisi pystytty auttamaan nopeammin ja myös halvemmalla.

Yhteenveto

Sosiaali- ja vanhustyössä eletään voimavarojen äärirajoilla, eikä tilannetta paranna se, että suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen vaikuttaa voimakkaasti alojen henkilöstöön kymmenen vuoden sisällä. Jo tällä hetkellä kireä työtahti ja tehtävien vaativuuden jatkuva kasvu uuvuttavat ja aiheuttavat pakoa perustehtävistä paremmin resurssoituihin tehtäviin.

STM:n Tavoite- ja toimintaohjelmassa 2000—2003 tavoitteena on sosiaalityön vahvistaminen: "Sosiaalisten ongelmien asianmukainen käsittely edellyttää, että kunnissa varmistetaan sosiaalityön riittävät voimavarat." Tätä tavoitetta tukemassa on suositus, että: "Kunnat varmistavat sosiaalityön riittävät voimavarat siten, että 2 000 asukasta kohden on vähintään yksi sosiaalityöntekijä." Omat suositukset on olemassa myös vanhustyön osalta STM:n ja Suomen Kuntaliiton "Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevassa laatusuosituksessa". Työntekijöitä tai asiakkaita ei lohduta ministeriön vanhus- ja sosiaalityön "suositukset", jos ne eivät käytännössä toteudu. Ollaan noidankehässä, jossa työntekijät väsyvät, asiakkaat kärsivät ja kunnat maksavat sosiaalisen pahoinvoinnin seuraukset.

Lakialoitteen tarkoituksena on tukea sosiaali- ja vanhustyön henkilöstön työssä jaksamista sekä asiakkaiden laadukkaan palvelun saamista säätämällä laki henkilöstön mitoitusperusteista STM:n suosituksen sijaan. Samalla lakialoitteessa korostetaan myös valtion roolia ja vastuun ottamista sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyssä. Tämänhetkinen suositus "Kunnat varmistavat sosiaalityön riittävät voimavarat ..." jättää valtion vastuun liian pieneksi. Täten lakialoitteen päämääränä onkin sitoa myös valtio yhteistyössä kuntien kanssa takaamaan laadukas ja asiakaslähtöinen sosiaali- ja vanhustyö riittävillä voimavaroilla.