Metsäverouudistus 1990-luvun alkupuolella tehtynä ratkaisuna tapahtui monessa suhteessa hätiköidysti. Tällöin ei riittävästi otettu huomioon metsätalouden erityisluonnetta ylisukupolvisena toimintona. Siemenestä tukkipuuksi varttuakseen metsä tarvitsee kolmen tai neljän sukupolven ajan. Täten metsätalous eroaa täysin olennaisesti siitä muusta toiminnasta, jota verotetaan pääomaverotulojen mukaan, sekä biologisten kasvulähtökohtien mukaan sekä biologisten kasvulähtökohtien että ylisukupolvisen metsän kasvatuksen ja metsien hoidon näkökulmista. Pääomaverotuksen muut kohteet toimivat jopa nykyaikana neljännesvuosien kvartaalitalouden mukaan. Metsätalouden kvartaali on puolestaan neljännesvuosisata.

Toinen näkökulma, joka unohtui 1990-luvun metsäveroratkaisussa, oli sen vaikutus puuhuoltoon. Aiempi pinta-alaverokäytäntö oli puuhuollon kannalta toimivuudeltaan neutraali, nykyinen pääomaverotulojen mukainen verotus aktivoituu juuri puukauppoja tehtäessä ja ikään kuin raukaisee puun myyntiä. Tämä luo korotuspaineita kauppahintoihin ja hidastaa todennäköisesti puukauppojen syntymistä. Erityisesti puun hintojen laskukauden aikana nykyinen verojärjestelmä muodostaa esteitä puuhuollolle. Pinta-alaverotuksen aikana eivät verotukselliset syyt vaikuttaneet puukauppoihin, koska veroa maksettiin tasaisesti metsämaan laskennallisen tuoton mukaan kolmen (myöhemmin kahden) edellisen vuoden kantohintojen keskiarvon mukaisesti riippumatta kauppojen teosta. Tämä järjestelmä kannusti hyvään metsän hoitoon ja takasi veronsaajille, kuten kunnille ja seurakunnille, vakaat verotulot. Metsänomistajan osalta verorasitus jakaantui tasaisesti eikä kaupantekohetkeen kohdistunut erityistä verotusta ja sen aiheuttamaa kynnystä kaupantekoon.

Poliittisesti on annettu ymmärtää, että olisi esteitä palata pinta-alaverokäytäntöön, joka oli osin vielä käytössä vuoden 2005 loppuun. Eri yhteyksissä, kuten mm. Hetemäen työryhmän esityksissä, on ehdotettu pääomaveron korotusta, ja tämä kohdistuisi metsän myyntiveroon ja olisi arvaamattoman paljon vaikeuttamassa puuhuoltoa, metsäkone- ja kuljetusyrittäjien toimintaa, työllisyyttä, metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä kaikilla sektoreilla sekä puun saatavuuden että korottavien hintapaineiden osalta. Seuraukset olisivat vain pelkästään hyvin kielteisiä, jos metsän puukauppoja jatkossa verotetaan pääomaverokannan mukaan ilman tuntuvaa alennusta. Seurauksina olisi sahojen, teollisuuslaitosten toimintojen vaikeutuminen, yritysten lopettamisia ja konkursseja. Nämä kaikki vaikuttaisivat hyvin kielteisesti työllisyyteen koko maassa sekä koko metsäklusterin että siihen liittyvien toimialojen osalta. Kaiken tämän seurauksina myös yhteiskunnan verotulot vähenisivät ja tilalle tulisi menoja työttömyydestä. Myös Suomen kauppatase kehittyisi huonoon suuntaan, kun kilpailukyky vientimarkkinoilla heikkenisi ja vientimarkkinoita ja tuloja menetettäisiin.

Suomen kokonaiskansantalouden kannalta on välttämätöntä turvata puuhuolto edellä esitetyistä syistä ja muuttaa puukauppojen verotus 50 %:n suuruiseksi kulloisestakin pääomaverokannasta. Näin poistettaisiin puukauppoihin 1.1.2011 verotuksellisesti muodostuneita esteitä ja verotuksellisista syistä puun hintoihin kohdistuvia korotuspaineita. Verotulojen saajat saisivat lisääntyvien puukauppojen ja koko metsäklusterin verotulojen kautta takaisin runsaastikin em. veronalennuksen verotulojen alennuksen.