LAKIALOITE 131/2005
vp
LA 131/2005
vp - Marjaana Koskinen /sd ym.
Tarkistettu versio 2.0
Laki toimeentulotuesta annetun lain 7 ja 14 §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Lakialoitteessa ehdotetaan toimeentulotuesta annettua lakia
muutettavaksi siten, että toimeentulotuen perusosaan ei
enää sisällytettäisi seitsemää prosenttia
toimeentulotuen asiakkaan tarpeellisen suuruisten asumismenojen
määrästä. Esitys liittyy valtion
vuoden 2006 talousarvioon ja on tarkoitettu käsiteltäväksi
sen yhteydessä. Lakialoitteen sisältö on
tältä osin sama kuin hallituksen esityksessä HE
155/2005 vp lukuun ottamatta voimaantuloa. Lisäksi
lakialoitteessa esitetään, että toimeentulotukilakia
täsmennetään käsittelyajan osalta.
Toimeentulotuesta annetussa laissa todetaan, että toimeentulotukiasiat
on käsiteltävä kunnassa viivytyksettä.
Lakialoitteessa esitetään, että toimeentulotukiasiat tulee
käsitellä viivytyksettä, kuitenkin viimeistään
seitsemän päivän kuluessa toimeentulotuen hakemisesta.
Mikäli asian ratkaisemiseksi tarvitaan lisäselvityksiä,
määräajasta voidaan poiketa. Lakimuutokset
on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta
2006.
PERUSTELUT
Toimeentulotuen asumisen seitsemän prosentin omavastuu
on osoittautunut vaikeaselkoiseksi ja toimeentulotukijärjestelmää monimutkaistavaksi
uudistukseksi, jolla ei ole saavutettu sille asetettuja tavoitteita.
Asumisen omavastuu on lisännyt vuokrarästejä ja
häätöjä sekä vaikeuttanut
kaikkein vähävaraisimpien asemaa. Kaupunkiseuduilla
ei vaihtoehtoisia halvempia asuntoja ole käytännössä ollut
useinkaan saatavilla. Onkin hallituksen esityksen HE 155/2005
vp perusteluihin viitaten tarpeen poistaa asumisen seitsemän
prosentin omavastuu. Muutoksen toteuttamiseksi toimeentulotukilain
7 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi poistamalla
siitä viimeinen virke. Lakialoitteen voimaantuloksi ehdotetaan
vuoden 2006 alkua. Se edellyttää määrärahojen
lisäyksiä talousarvion momenteille 33.32.30 ja
33.32.38. Asumiskulujen 7 prosentin omavastuu on kustannusvaikutukseltaan
noin 46 milj. euroa vuodessa.
Suomen perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan
ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa,
on oikeus välttämättömään toimeentuloon
ja huolenpitoon. Toimeentulotuki on keskeinen välttämätöntä toimeentuloa
turvaava taloudellinen tukimuoto. Sosiaalihuollon asiakkaan
asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan asiakkaalla on oikeus
saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa
ja hyvää kohtelua ilman syrjintää.
Laki toimeentulotuesta jättää kunnille
suuren harkintavallan sen suhteen, miten toimeentulotukiasioiden
käsittely kunnissa järjestetään.
Valitettavasti tämä harkintavalta on johtanut
kansalaisten eriarvoiseen kohteluun ja heitteillejättöön.
Lain 14 §:n 4 momentissa säädetään,
että toimeentulotukiasiat on käsiteltävä kunnassa
viivytyksettä (3.11.2000/923). Myös
Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi
asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Toimeentulotukilain
säätämisen yhteydessä pidettiin
korkeintaan viikon käsittelyaikaa asianmukaisena. Myös
eduskunnan oikeusasiamies on pitänyt korkeintaan viikkoa oikeana
lähtökohtana lainmukaiselle käsittelyajalle.
Valitettavasti tämä viikon pituinen käsittelyaika
ei toteudu koko Suomessa. Viime aikoina ovat olleet esillä mm.
Turku ja Espoo, joissa toimeentulotukea on joissain tilanteissa
saanut odottaa viikkokausia. Esimerkiksi Turussa käsittelyajat
ovat olleet 2—7 viikkoa. Ihmiset ovat jääneet
ilman välttämätöntä tukea.
Pitkät odotusajat ovat johtaneet häätöihin
ja jopa ruoan puutteeseen. Toimeentulotukiasiakkaiden köyhtyminen,
velkaantuminen ja syrjäytyminen lisääntyvät
maksatusten viivästyessä. Erilaiset käsittelyajat
ovat kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta kestämättömiä.
Onkin tarpeellista laissa täsmentää viivytyksettömän
käsittelyn sisältöä. Lakialoitteessa
ehdotetaan, että toimeentulotuesta annetun lain 14 §:n
4 momenttia muutetaan siten, että momentin loppuun lisätään
kaksi uutta virkettä, jotka kuuluvat seuraavasti: "Toimeentulotukiasia on
ratkaistava viimeistään seitsemän päivän
kuluessa toimeentulotuen hakemisesta. Mikäli asian
ratkaisu edellyttää lisäselvityksiä,
voidaan määräajasta poiketa." Mikäli
hakemuksen ratkaisemiseksi ei tarvita lisäselvityksiä,
tulee asia ratkaista viikon kuluessa. Jos lisäselvitykset ovat
välttämättömiä, ne
tulee pyytää tai hankkia viimeistään
viikon kuluessa ja asia on ratkaistava mahdollisimman nopeasti.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
toimeentulotuesta annetun lain 7 ja 14 §:n
muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan toimeentulotuesta 30 päivänä joulukuuta
1997 annetun lain (1412/1997) 7 §:n
2 momentti ja 14 §:n 4 momentti, sellaisena kuin
niistä on 14 §:n 4 momentti laissa 923/2000,
seuraavasti:
7 §
Huomioon otettavat menot
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat ravintomenot, vaatemenot,
vähäiset terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta
ja kodin puhtaudesta, paikallisliikenteen käytöstä,
sanomalehden tilauksesta, televisioluvasta, puhelimen käytöstä ja
harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä vastaavat
henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon
kuuluvat menot.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
14 §
Toimeentulotuen hakeminen ja myöntäminen
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Toimeentulotukiasiat on käsiteltävä kunnassa
viivytyksettä. Toimeentulotukiasia on ratkaistava viimeistään
seitsemän päivän kuluessa toimeentulotuen
hakemisesta. Mikäli asian ratkaisu edellyttää lisäselvityksiä,
voidaan määräajasta poiketa.
_______________
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2006.
_______________
Helsingissä 11 päivänä lokakuuta
2005
- Marjaana Koskinen /sd
- Erkki Virtanen /vas