Tämä on rinnakkaislakialoite hallituksen esitykselle (HE 128/2003 vp) ydinenergialain muuttamiseksi. Hallituksen esityksen mukaan valtion talousarvion ulkopuoliseen Valtion ydinjätehuoltorahastoon kerättäisiin varoja rahaston muista varoista erillään pidettäväksi kahdeksi erillisvarallisuudeksi. Näistä ydinvoimalaitosten haltijoilta sekä ydinjätehuoltovelvollisilta vuosittaisin maksuin kerättävistä varoista rahoitettaisiin ydinenergia-alan korkean kotimaisen asiantuntemuksen ylläpitoon tähtäävää ydinturvallisuus- ja ydinjätetutkimusta. Hallituksen esittämä lainmuutos on tältä osin perusteltu.

Ydinenergialain mukaan jätehuoltovelvollisen huolehtimisvelvollisuus ja siihen liittyvä taloudellinen vastuu ydinjätteestä päättyy silloin, kun ydinjätteille varattu loppusijoitussäiliö suljetaan. Valtioneuvoston 21.12.2000 tekemä ydinjätteiden loppusijoitusta koskeva periaatepäätös edellyttää kuitenkin, että loppusijoitussäiliön tulee olla avattava. Tämän määräyksen tarkoitus on tehdä mahdolliseksi se, että jätteet voitaisiin myöhemmin muuttaa vaarattomiksi, mikäli sen mahdollistava menetelmä joskus kehitetään. Nykyisen ydinenergialain sanamuodosta kuitenkin seuraa se, että mahdollisen avaamisen ja myöhemmän käsittelyn kustannukset tulisivat valtion maksettaviksi. Lainsäädännön muuttaminen tältä osin jo toimivien laitosten kohdalla merkitsisi muutosta niihin perusteisiin, joilla investoinnit on aikoinaan tehty. Tulevien voimalaitosten, siis niiden voimalaitosten, jotka eivät vielä ole saaneet rakennuslupaa, osalta tällaista kustannusten siirtämistä yhteiskunnan maksettavaksi ei voida kuitenkaan pitää perusteltuna.

Tältä osin ydinenergialakia tulisi muuttaa valtioneuvoston loppusijoitusta koskevan periaatepäätöksen edellyttämällä tavalla siten, että tulevien voimalaitosten osalta jätehuoltovelvollisen huolehtimisvelvollisuus ydinjätteestä määritellään jatkuvaksi 50 vuotta loppusijoitussäiliön sulkemisen jälkeen.

Tässä lakialoitteessa esitetyn lisäksi ydinenergian käyttöön liittyvää vastuujärjestelmää tulisi muuttaa siten, että ydinvastuulaissa (484/1972) asetetut vastuun ylärajat poistetaan.

Ydinvastuulaissa asetetut vastuurajoitukset estävät vahingonkärsineiden mahdollisuuden saada täyden korvauksen kärsimistään vahingoista sellaisessa tapauksessa, jossa vahingon määrä ylittää laissa asetetut enimmäismäärät. Tämä on epäkohta erityisesti vahingonkärsijän kannalta. Laissa korvausvastuuta on rajoitettu myös vahingon syyn perusteella, kuten aseellisen selkkauksen ja epätavallisen luonnonmullistuksen perusteella.