PERUSTELUT

Ihmisarvo on uuden valtiosäännön keskeinen perusta. Se on ollut lainsäädäntömme ohjenuora myös aiemmin. Perustuslain 1 §:n 2 momentissa todetaan, että valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden. Tämän periaatteen käytännön toteutumisen määrittelee puolestaan erillislainsäädäntö, jonka tulee noudattaa perustuslaissa ilmaistuja periaatteita. Perustuslaissa säädellään sananvapautta ja julkisuutta 2 luvun 12 §:ssä. Pykälässä annetaan mahdollisuus säätää rajoituksia sananvapauteen, mikäli lastensuojelulliset näkökohdat sitä vaativat. Ihmisarvokysymys on kuitenkin jäänyt huomioimatta. Lainsäätäjällä olisi enemmän harkintavaltaa erillislainsäädännön laatimisessa, mikäli perustuslain kriteereissä otettaisiin huomioon alaikäisten lisäksi myös ihmisarvon suojeleminen.

Monet vanhemmat ovat huolestuneina seuranneet kuvallisen ja vastaavan viestinnän muotoja, jotka eivät ole vastanneet heidän käsitystään terveestä viestinnästä. Samalla on havaittu, että monet muodollisesti aikuisille tarkoitetut viestintätuotteet ovat käytännössä aivan liian helposti levinneet alaikäisten käsiin. Kansainvälisen lapsen oikeuksien yleissopimuksen 17 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat joukkotiedotusvälineiden tärkeän tehtävän. Artiklassa taataan, että lapsi saa tietoa monenlaisista kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, erityisesti niistä, joiden toiminta tähtää hänen sosiaalisen, hengellisen ja moraalisen hyvinvointinsa sekä ruumiillisen terveytensä ja mielenterveytensä edistämiseen. Artiklassa rohkaistaan myös kehittämään asianmukaisia toimintatapoja lasten suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingollisilta tiedoilta ja aineistoilta.

Moni on tänä päivänä huolissaan siitä, että lasten kasvatus on kriisissä ja vanhemmuus kadoksissa, mikä tuodaan usein esille myös julkisessa keskustelussa. Tyhjän paikan lapsen elämässä täyttävät oheiskasvattajat, kuten televisio ja Internet, joista on muotoutumassa yhä merkittävämpiä piilokasvattajia. Kansainvälisen lapsen oikeuksien yleissopimuksen henki edellyttää suojelemaan lapsia julkaisuilta, jotka vahingoittavat heidän nykyistä tai tulevaa kehitystään.Viestinnän tehtävänä on vaikuttaa myös silloin, kun viestinnän kohde on täysi-ikäinen. Siten lainsäädäntöön on tarpeen luoda mahdollisuus rajoittaa ihmisarvoa loukkaavaa viestintää. Tätä mahdollisuutta lainsäädäntö ei nykyisellään turvaa.