Omaishoitajat tekevät yhteiskuntamme kannalta elintärkeää työtä. Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä avun tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti. Omaishoitotilanteita arvioidaan Suomessa olevan tällä hetkellä noin 350 000, mutta vain harva omaishoitaja saa työstään lakisääteistä korvausta. Omaishoitosopimuksia oli Suomessa vuonna 2015 vain noin 43 000 kappaletta.  

Omaishoidon tuki on hyvin pieni ja kattaa tuskin välttämättömimmät hoitoon kuluvat menot. Omaishoitajat kuitenkin tukevat työllään yhteiskuntaa kantamalla vastuun sairaista ja heikkokuntoisista läheisistään. Omaishoidosta saatavan korvauksen tulee siksi olla riittävä. Yksi keino omaishoitajien taloudellisen tilanteen helpottamiseksi on tehdä omaishoidon tuesta verovapaa etuus.  

Omaishoidon tuen hoitopalkkio on ansiotuloa, jota verotetaan, kuten muutakin työn perusteella saatavaa tuloa. Hoitopalkkio oikeuttaa kunnallisverotuksen ansiotulovähennykseen (Tuloverolaki 105 a §) ja työtulovähennykseen (Tuloverolaki 125 §). Hoitopalkkiosta peritään omaishoitajalta työeläkemaksu (alle 53-vuotiailta 5,55 % ja 53 vuotta täyttäneiltä 7,05 % v. 2014) ja sairausvakuutuksen päivärahamaksu (0,84 % v. 2014).