PERUSTELUT

Eurooppalaisessa perinteessä uskonto on yksityisasia, jota valtion tulee kunnioittaa ja suojella. Kun kaikki uskonnolliset yhteisöt ja uskonnottomat kansalaiset ovat yhdenvertaisessa asemassa, myös eri uskonnollisten yhdyskuntien tekemän tärkeän yhteiskunnallisen työn arvostus nousee. Erilaisilla uskonnoilla ja maailmankatsomuksilla on tärkeä kulttuurinen merkitys, ja niiden vuoropuhelun edistämiseksi tasa-arvoisten lähtökohtien takaaminen on tärkeää.

Uskonnonvapaus sisältää kolme periaatetta: oikeuden harjoittaa uskontoa, oikeuden olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen sekä sen, että julkisen vallan pitää kohdella yhdenvertaisesti kaikkia uskontoja ja maailmankatsomuksia. Lukuun ottamatta viimeistä nämä periaatteet toteutuvat Suomessa kohtuullisen hyvin.

Jotta kansalaisten uskonnollinen ja katsomuksellinen yhdenvertaisuus toteutuisi, mitään uskontoa tai maailmankatsomusta ei pidä suosia tai syrjiä verrattuna toiseen uskontoon tai maailmankatsomukseen. Samoin uskonnollisten yhteisöjen toimintaa ei saa rajoittaa, suosia tai asettaa eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden. Tasa-arvoa kunnioittavassa ja tavoittelevassa valtiossa julkisen vallan tulee suhtautua puolueettomasti erilaisiin maailmankatsomuksiin.

Tämä lähtökohta ei nykyään toteudu Suomen perustuslaissa, jossa on mainittu evankelisluterilaisen kirkon kirkkolaki. Samoin sekä evankelisluterilainen kirkko että ortodoksinen kirkko mainitaan erikseen esimerkiksi koululaeissa, ja niillä on erityisasema verrattuna muihin uskontoihin ja maailmakatsomuksiin.

Vuosi vuodelta monikulttuuristuvassa Suomessa on entistä tärkeämpää vahvistaa uskonnollisen ja maailmankatsomuksellisen suvaitsevaisuuden edellytyksiä. Uskonnollisen yhdenvertaisuuden vahvistaminen lisää luottamusta valtiovaltaan, edistää yhteiskuntarauhaa, helpottaa maahanmuuttajien sopeutumista maahamme ja lisää Suomen vetovoimaa ulkomaalaisten osaajien silmissä.

1 Kirkkolain poistaminen perustuslaista

Erilaisia maailmankatsomuksia tulisi kohdella yhdenvertaisina eikä korostaa minkään yksittäisen uskonnollisen yhdyskunnan asemaa suhteessa valtioon. Tämän vuoksi Suomen perustuslaista tulee poistaa maininta kirkkolaista, joka koskee evankelisluterilaista kirkkoa.

2 Kirkkolain ja ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain kumoaminen

Nykyään eduskunta hyväksyy tai hylkää kahden uskonnollisen yhteisön esitykset näitä koskevien kirkkolakien muuttamisesta. Uskonnollisilla yhdyskunnilla tulisi kuitenkin olla oikeus päättää itse omista asioistaan, valtion tehtävä ei ole puuttua minkään uskontokunnan sisäisiin asioihin.

3 Uskonrauhan rikkominen

Julkisen vallan tulee suojata uskonnollisia toimituksia häirinnältä. Samalla on taattava mahdollisuus avoimeen vuoropuheluun eri maailmankatsomusten välillä ilman erityisiä keskustelua rajoittavia kriminalisointeja.

4 Uskonnonopetuksen poistaminen peruskoulusta ja lukiosta

Lasten uskonnollinen ja katsomuksellinen kasvatus on ensisijaisesti kotien ja oman uskonnollisen yhteisön tehtävä. Nykymuotoinen uskonnonopetus jakaa turhaan oppilaita eri ryhmiin, ja siitä tulee luopua. Nykymuotoisen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon sijaan uskontokuntiin sitoutumattoman yhteisen katsomusaineen käyttöönottoa peruskoulussa ja lukiossa tulee harkita. Vaihtoehtoisesti uskontoihin liittyvä opetus kuuluisi soveltuvien oppiaineiden, kuten historian, maantiedon ja filosofian, yhteyteen.

Kaikille yhteisen katsomusaineen tulo oppiaineeksi olisi positiivinen muutos vallitsevaan tilanteeseen eikä polkisi uskontokuntiin kuuluvien eikä uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksia. Nekin oppilaat, joiden maailmankuva rakentuu ei-yliluonnollisia elementtejä sisältävästä näkemyksestä, tarvitsevat kuitenkin tietoja uskonnoista, niiden historiasta ja merkityksestä muille maailmankuvan rakentajina. Nuorten, joilla itsellään tai joiden vanhemmilla on selkeä jumalakuvan varaan rakentuva maailmankuva, on hyvä käydä vuoropuhelua koulussa myös eri tavalla ajattelevien kanssa.

Naapurimaassamme Ruotsissa opetetaan kouluissa kaikille yhteistä oppiainetta religionkunskap. Tähän opetukseen osallistuvat kaikkiin erilaisiin uskontokuntiin kuuluvat ja niihin kuulumattomat oppilaat. "Aineen tarkoitus on edistää oppilaan kyvyn kehittymistä ymmärtää ja pohtia omaa itseään, elämäänsä ja ympäristöään ja kehittää hänen kykyään toimia vastuullisesti. Olemassaoloa koskevien kysymysten ja uskonkysymysten käsittely ja olemassaolon tarkasteleminen eettisestä näkökulmasta sisältyy henkilökohtaiseen kehitysprosessiin. Jokainen ihminen pohtii tällaisia asioita ja tarvitsee välineitä traditioina, kielenä ja symboleina etsiessään merkitystä elämässä eteen tuleviin asioihin."

5 Vihkimisoikeuden poistaminen vakaumukseen perustuvilta yhteisöiltä

Vihkimisen suhteen kansalaiset ovat nykyään eriarvoisessa asemassa uskontonsa perusteella. Osalla vakaumukseen perustuvia yhteisöjä on vihkimisoikeus, mutta kaikille sitä ei ole sallittu. Kun uskonnollisuus jatkuvasti monimuotoistuu, syrjintä käy entistä vakavammaksi. Tilanne korjautuisi, jos Suomessa vihkimisen virallinen osuus tulisi suorittaa siviilivihkimisenä, samoin kuin monessa muussa Euroopan maassa tehdään. Uskonnolliset yhteisöt voisivat siunata liiton omien perinteidensä mukaisesti tämän jälkeen.

6 Seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien varainsiirtoverovapauden poistaminen

Nykytilanteessa julkinen valta asettaa erilaiset vakaumukseen perustuvat yhteisöt eriarvoiseen asemaan salliessaan joillekin uskonnollisille yhdyskunnille verovapauden varainsiirrossa, samalla kun toiset uskonnolliset yhdyskunnat joutuvat sen sijaan veron maksamaan.

7 Uskonnonopetuksen poistaminen päiväkodeista

Myös pienten lasten osalta uskonnollinen ja maailmankatsomuksellinen kasvatus on ennen kaikkea huoltajien ja oman uskonnollisen yhdyskunnan tehtävä. Päivähoitolain erityisongelma yhdenvertaisuuden kannalta on se, että siinä mainitaan uskonnollinen kasvatus, mutta ei ollenkaan puolueetonta katsomuskasvatusta. Lasten jakaminen ryhmiin päivähoidossa vanhempien muodollisen uskontokunnan mukaan aiheuttaa lasten eriytymistä ja vaikeuttaa maahanmuuttajataustaisten lasten integroitumista ryhmiin.

8 Hartausohjelmien poistaminen Yleisradion lakisääteisistä tehtävistä

Yleisradion on palveltava Suomen kansalaisia tasa-arvoisesti riippumatta vakaumuksesta. Nykyisessä lakitekstissä mainitaan hartausohjelmat, ja käytännön ohjeet antaa hartausohjelmien valvontaelimen ohjesääntö. Sen allekirjoittajina on vain kristillisinä pidettäviä uskonnollisia ryhmiä, mikä on ristiriidassa Yleisradion tasa-arvoisen palvelutehtävän kanssa. Tarkoituksena ei ole hartausohjelmien lakkauttaminen, vaan Yleisradio voi edelleen lähettää eri uskontojen hartausohjelmia tarpeelliseksi katsomassaan laajuudessa.

9 Ehtoollisviinin verovapauden poistaminen

Lainsäädäntö asettaa vakaumukseen perustuvat yhteisöt eriarvoiseen asemaan salliessaan tietyille uskonnollisille yhteisöille verovapauden näiden uskonnollisiin rituaaleihin kuuluvien ns. ehtoollisviinien osalta. Myös näiden uskonnollisten yhteisöjen tulee kantaa yhteiskunnallinen vastuunsa maksamalla alkoholiveronsa.