Työttömyyseläkkeellä on ollut tärkeä merkitys niiden 60 vuotta täyttäneiden työttömien toimeentulon ja ihmisarvon turvaamisessa, jotka ovat jääneet pitkäaikaisesti työttömiksi. Oikeus työttömyyseläkkeeseen on kytketty nykyisin työttömyysturvan 500 päivän rajan tai lisäpäiväoikeuden päättymiseen. Lisäksi työttömyyseläkkeelle on asetettu työhistoriaan liittyviä ehtoja.

Hallituksen esityksessä eläkelainsäädännön muuttamiseksi (HE 242/2002 vp) esitetään, että työttömyyseläkkeestä luovutaan niiden kohdalla, jotka ovat syntyneet vuonna 1950 tai sen jälkeen. Tähän on kytketty uuteen työttömyysturvalakiin (HE 115/2002 vp) sisältyvä esitys työttömyysturvan lisäpäivien ikärajan nostamisesta.

Pidän esitystä ongelmallisena, sillä pelättävissä on, että tulevaisuudessakin konkurssit, joukkoirtisanomiset ja yrityssaneeraukset sysäävät työttömiksi erityisesti varttuneempia työntekijöitä. Työelämässä esiintyvän ikäsyrjinnän vuoksi 50 vuotta täyttäneiden työttömien mahdollisuudet työllistyä uudelleen ovat yleensä heikot. Vaikka suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle vähentää lähivuosina työvoiman tarjontaa, on pelättävissä, että suhdannevaihtelut ja rakennemuutokset synnyttävät työttömyyttä myös tulevaisuudessa. Tämä on todennäköistä Suomessa, joka on voimakkaasti maailmantalouden muutoksista riippuvainen maa.

Tämän vuoksi mahdollisuus siirtyä työttömyyseläkkeelle olisi mielestäni säilytettävä. Tällöin työntekijäin eläkelain 4 c §:n 1 momentin johdantokappaleesta pitäisi poistaa syntymävuotta koskeva rajoitus ja 1 momentin 2 kohtaa olisi muutettava siten, että se ei olisi ristiriidassa uuden työttömyysturvalain kanssa.