Laki lähestymiskiellosta (898/1998) tuli voimaan vuoden 1999 alusta. Lain mukaan lähestymiskielto voidaan määrätä enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Mikäli häirintä ei kuitenkaan lopu kyseisen vuoden aikana, vaan jatkuu kieltoajan päätyttyä, voidaan lähestymiskieltoa hakea uudestaan. Uudelleen myönnettäessä voidaan lähestymiskielto jälleen määrätä enintään vuoden ajaksi. Lähestymiskieltoa hakevalle vuosittain toistuva prosessi on monella tapaa erittäin raskas, erityisesti kun loppua jatketulle häirinnälle ei näytä tulevan. Hakija joutuu henkisesti varautumaan uuteen oikeudenkäyntiin jälleen vuoden kuluttua. Todennäköistä onkin, että häirintä ja sitä seuraavat lähestymiskielto-oikeudenkäynnit jatkuvat tulevaisuudessakin, mikäli häiritsijä ei ole ensimmäisen lähestymiskieltovuoden jälkeen jättänyt kiellolla suojattua rauhaan. Lähestymiskiellon uusiminen on hakijalle paitsi henkisesti usein myös taloudellisesti raskasta. Säännöllisesti toistuvana käräjöinti ruuhkauttaa myös kiireisiä käräjä- ja hovioikeuksia.

Näin ollen olisi perusteltua, että ensimmäisen lähestymiskieltovuoden jälkeen jatkettua häirintää harjoittava henkilö voitaisiin määrätä uudella lähestymiskiellolla enintään kolmeksi vuodeksi lähestymiskieltoon. Lapselle lähestymiskieltoprosessi on erityisen painostava ja pelottava. Usein toistuvana se varjostaa lapsen elämää vuosi vuoden jälkeen ja saattaa vaikuttaa lapsen turvallisuudentunteeseen ja tasapainoiseen kehitykseen. Lakia tulisikin muuttaa siten, että alaikäisen lapsen ollessa lähestymiskiellolla suojattuna uusittu lähestymiskielto voitaisiin määrätä kestämään enintään siihen saakka, kunnes lapsi on täysi-ikäinen, mutta joka tapauksessa vähintään kolme vuotta.