Voimassa olevan rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 kohdan (545/1999) mukaan huumausaineen vaikutuksen alaisena olevan henkilön saattaminen rikosoikeudelliseen vastuuseen edellyttää, että kuljettajan kyky tieliikenteen edellyttämiin tehtäviin on huonontunut ko. aineiden käytön johdosta. Jo aikaisemmin rikoslain 23 luvussa olevat tieliikennejuopumussäännökset on uudistettu siten, että moottoriajoneuvon kuljettaminen alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena tulee arvosteltavaksi saman säännöksen perusteella. Rattijuopumuksessa veren rangaistava alkoholipitoisuus on tarkasti määritelty. Päihtymys voidaan todeta myös hengitysilman alkoholipitoisuudesta. Kuljettajan elimistön huumausaine- ja lääkeainepitoisuuksille ei ole asetettu laissa langetettavia rajoja alkoholin tapaan. Tämä vaikeuttaa muun muassa poliisin toimintaa huumausaineen vaikutuksen alaisena liikennevälinettä kuljettaneen henkilön saattamisessa vastuuseen silloin, kun tällainen käyttäjä jää kiinni ratsiassa. Hänen tuomitsemisensa vaatii lääkärin arviota siitä, onko tällainen aine vaikuttanut hänen ajotaitoonsa.

Rattijuopumussäännöksen muuttaminen niin, että samaan pykälään sisällytetään sekä alkoholin että muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena ajaminen, on perusteltua. Muutosehdotus yksinkertaistaa merkittävästi liikennejuopumusta ja kulkuneuvon luovuttamista koskevia säännöksiä ja selventää eri tekomuotojen moitittavuuden välistä suhdetta.