PERUSTELUT

Verotuksella on monenlaisia tehtäviä yhteiskunnan rakentamisessa. Tunnetuin niistä, mutta ei suinkaan ainut, on varojen kerääminen julkisen talouden pyörittämiseen ja palvelujen tuottamiseen. Tämän lisäksi hyvä verojärjestelmä kannustaa työn tekemiseen ja työllistämiseen samalla, kun se on sosiaalisesti oikeudenmukainen, tasoittaa alueellisia eroja ja ohjaa tuotantoa ja kulutusta ympäristön kannalta kestäviin ratkaisuihin. Tämän lain puitteissa voidaan luoda edellytyksiä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja työllistämisen parantamiseksi.

Verotusjärjestelmän oikeudenmukaisuuden kannalta nykyisessä laissa oleva eläkkeensaajan sairausvakuutusmaksun 0,4 prosentin korotus vakuutetun perussairausvakuutusmaksuun verrattuna on perusteeton. Tätä korotusta on viime vuosina oikeansuuntaisesti laskettu, mutta se pitäisi poistaa kokonaan, jotta eläkeläiset pääsevät verotuksessaan tasavertaiseen asemaan palkkatuloa saavien tulonsaajien kanssa.

Toinen tärkeä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisuutta lisäävä verotuksellinen tekijä on työllistämisen tukeminen. Työttömyys on yksi tärkeimpiä tuloeroja ja eriarvoisuutta lisääviä tekijöitä yhteiskunnassamme. Viime vuosikymmenen reaalituloja kuvaavat tilastot kertovat koruttomasti, että työttömien kotitalouksien keskimääräiset reaalitulot ovat laskeneet koko ajan viime vuosikymmenen alusta lähtien samalla, kun muiden tulot ovat nousseet. Lisäksi työttömyysongelma koskettaa läheisesti suurta osaa suomalaisia. Lapin yliopiston sosiologian professorin Asko Suikkasen tuoreiden selvitysten mukaan joka neljäs suomalainen — noin 600 000 — joutui olemaan ainakin jonkin aikaa ilman työtä viime vuoden aikana.

Työntekijän tuntipalkan päälle kasaantuvat sosiaalikustannukset jarruttavat tehokkaasti työllistämistä. Tilannetta voidaan parantaa yksityisten työnantajien ja valtion liikelaitosten kansaneläkemaksun poistamisella ensimmäisessä maksuluokassa (1,35 prosentista 0,0 prosenttiin). Tämä parantaisi työvoimavaltaisten alojen asemaa pääomavaltaisiin aloihin verrattuna, ja näin edistettäisiin työpaikkojen syntymistä tuottavuuteen nähden työvoimavaltaisille aloille ja luotaisiin työpaikkoja. Tämä nostaisi myös kokonaistyöllisyysastettamme, kun heikomminkin tuottaville aloille voitaisiin paremmin palkata työvoimaa. Vastaavasti kolmannessa maksuluokassa voitaisiin kansaneläkemaksua korottaa 0,45 prosenttia eli 4,9 prosenttiin, joka maksu on ollut ennen tämän vuoden alussa voimaan tullutta ja näiden muutosten osalta maaliskuussa käyttöön tulevaa lakia.

Kelalta saamieni tietojen mukaan vuonna 2001 kansaneläkemaksun kertymä ensimmäisessä maksuluokassa oli 490 miljoonaa euroa. Täksi vuodeksi kansaneläkemaksua alennettiin 2,00 prosentista 1,35 prosenttiin. Tämän vuoden kertymäprosentilla viime vuoden tulo tarkoittaisi vuositasolla noin 330 miljoonan euron kertymää. Kolmannen maksuluokan kertymä viime vuodelta oli 254 miljoonaa euroa. Täksi vuodeksi nykyinen laki alentaisi tätä kertymää noin 230 miljoonaan euroon. Näin lakialoitteen kansaneläkemaksun osalta saldo jäisi noin 296 miljoonaa euroa miinukselle.

Tämän lakialoitteen muutoksista aiheutuvat kustannukset voitaisiin korvata tuloeroja tasaavammilla veroratkaisuilla sekä terveyttä vaarantavien aineiden ja ympäristöä rasittavien energiamuotojen verotusten korotuksilla. Aloitteen kansaneläkemaksujen alentamisen vaikutukset työllisyyteen tulevat myös osittain korvaamaan menetetyt tulot positiivisten työllistymisvaikutusten kautta. Näillä korvaavilla tuloilla tulee myös kattaa Kelan toimintaan ne vajeet, joihin tämä lakialoite vaikuttaa.