Kriminaalipolitiikassa Suomi on muiden Pohjoismaiden perässä kiristämässä merkittävästi ampuma-aseiden hallussapidon rangaistuksia. Samassa yhteydessä olisi tarkoituksenmukaista tarkastella myös räjähteiden hallussapitoa, koska niiden käyttö ja hallussapito vakavissa henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa on etenkin Ruotsissa voimakkaasti lisääntynyt. Meksiko on ainoa maa Ruotsin edellä räjähdyksissä, jos ei lasketa mukaan niitä maita, joissa käydään sotaa. Pelkästään tammikuussa Ruotsissa räjähti julkisella paikalla pommi keskimäärin lähes joka päivä. Ruotsissa väkivaltarikosten siirtymistä räjähteisiin ovat vauhdittaneet ampuma-aseiden hallussapidon erittäin kovat rangaistukset. Ruotsissa minimirangaistus törkeästä ampuma-aserikoksesta on neljä vuotta vankeutta (Suomessa neljä kuukautta) ja erittäin törkeästä ampuma-aserikoksesta kuusi vuotta vankeutta.
Myös Suomessa ampuma-aserikosten alarajaa ollaan nostamassa kahteen vuoteen vankeutta, mikä tarkoittaisi käytännössä aina ehdotonta tuomiota. Jatkossa tilanne Suomessa olisi siis niin, että ajoneuvolla kynäpistoolin kanssa liikkuva saisi vähintään kahden vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen ja henkilö, jolla on autossaan laittomasti hallussaan 200 kilogrammaa dynamiittia, saisi sakkoa tai ehdollista vankeutta. Esimerkin valossa jokainen ymmärtää, että räjähderikosten rangaistusasteikko ei nykyisellään ole oikeasuhtainen eikä vastaa pohjoismaisen yhteiskunnan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen.
Lakialoitetta tukee hallintovaliokunnan aiempi lausunto (21.3.2025) koskien hallituksen esitystä eduskunnalle aserikoksia koskevan sääntelyn muuttamiseksi: "Valiokunta nostaa tässä yhteydessä esiin vielä räjähteiden käytön. Räjähteiden luvatonta hallussapitoa voidaan pitää vähintäänkin yhtä vaarallisena kuin luvattoman aseen hallussapitoa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Ruotsissa räjähteiden käyttäminen väkivallantekoihin on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosien aikana, ja tähän erittäin vaaralliseksi katsottavaan kehitykseen on aiheellista varautua myös Suomessa."
Arviointia toimivaltuuksien näkökulmasta
Nykyisellään räjähderikoksen tutkimisessa ei voida hyödyntää pakkokeinolain (PKL) 10 luvun 3 §:n mukaista telekuuntelua eikä PKL:n 10:6 §:n televalvontaa, PKL:n 10:8 §:n sijaintitietojen hankkimista epäillyn ja tuomitun tavoittamiseksi, PKL:n 10:14 §:n peiteltyjen tiedonhankintakeinojen käyttöä, PKL:n 10:16 §:n mukaista teknistä kuuntelua eikä PKL:n 10:17 §:n asuntokuuntelua.
Edellä mainittujen salaisten pakkokeinojen käytön edellytyksenä on vähintään neljän vuoden rangaistusmaksimi tutkittavana olevassa rikoksessa tai kuten telekuuntelua koskevassa PKL:n 10:3 §:ssä luetteloituna oleva rikosnimike. Törkeä räjähderikos tulisi lisätä tähän luetteloon, joka koostuu muunlaisten rikosten törkeistä tekomuodoista.
Asuntokuuntelua koskevassa PKL:n 10:17 §:ssä säädetään, että asuntokuuntelua saadaan käyttää pykälässä listattujen rikosten selvittämisessä. Listalla ei ole räjähderikosta, mutta törkeä tuhotyö listalta löytyy. Näin ollen poliisin mahdollisuudet estää ennalta räjähteillä tehtävää törkeää tuhotyötä ovat heikommat kuin jo tehdyn rikoksen tutkimiseen säädetyt keinot.
Rikoslain 34 a luku käsittelee terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä rikoksia. Räjähderikos on mainittu tässä yhteydessä, ja tällöin rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta. Tällöin rikoksen tulee kuitenkin aiheuttaa vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle, eikä se koske siis muita tilanteita, esimerkiksi yksityishenkilöitä vastaan tehtyjä rikoksia.