LAKIALOITE 174/2002
vp
LA 174/2002
vp - Leea Hiltunen /kd
Tarkistettu versio 2.0
Laki työttömyysturvalain 7 luvun 1 §:n
ja 9 luvun 4 §:n muuttamisesta
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Lakialoitteessa ehdotetaan, että työmarkkinatukeen
määrätään suojaosa,
joka ei ole harkinnanvarainen ja joka on 50 prosenttia täysimääräisen työmarkkinatuen
kuukautta kohden lasketusta määrästä.
Lakialoitteessa ehdotetaan myös, että työmarkkinatuen
harkinnanvaraisen osan tulorajaa korotetaan huoltovelvollisilla
159 eurolla jokaisen alle 18-vuotiaan huollettavan osalta.
PERUSTELUT
Työmarkkinatukea maksetaan henkilölle, joka
ei täytä ansiosidonnaisen päivärahan
ehtoja kassajäsenyyden tai työssäolon
osalta. Työmarkkinatuki on kokonaisuudessaan harkinnanvarainen etuus,
niin että hakijan puolison/avopuolison tulot vähentävät
työmarkkinatukea. Ilman tällaista tarveharkintaa
tukea maksetaan kuitenkin 180 päivältä sen
jälkeen, kun työttömyyspäivärahan 500
päivän enimmäismäärä on
täyttynyt tai 55-vuotiaalle, joka on täyttänyt
työssäolo- tai yrittäjäehdon
tai on työvoimakoulutuksessa, työkokeilussa, työharjoittelussa
tai työhallinnon järjestämässä kuntoutuksessa.
Puolison tulot ja/tai huoltovelvollisen omat tulot,
kun tulonhankkimiskustannukset on vähennetty, vaikuttavat
harkinnanvaraiseen työmarkkinatukeen tietyn tulorajan ylittämisen
jälkeen. Puolison tuloista otetaan huomioon tulot, jotka
ylittävät 236 euroa/kk. Työmarkkinatuki pienenee,
jos pariskunnan yhteenlasketut tulot ylittävät
848 euroa/kk. Tuki lakkaa, jos pariskunnan yhteenlasketut
tulot ylittävät 1 747 euroa/kk.
Tulorajoja korotetaan voimassa olevan lain mukaan 106 euroa jokaista
huollettavaa lasta kohden. Kun tuloraja ylittyy, tuki pienenee siten,
että täydestä työmarkkinatuesta
vähennetään 50 prosenttia tulorajan ylittävistä tuloista.
Näin jo alle yksittäisen suomalaisen keskipalkan
tuloilla voi työssä käyvän puoliso
jäädä ilman työmarkkinatukea
ja perhe joutua elämään vain toisen palkalla.
Tämä merkitsee monissa tapauksissa perheiden
tulojen romahtamista. Perheen tulot tippuvat usein niin paljon,
että toimeentulo on hyvin vaikeaa. Erityisen ongelmallinen
tämä tilanne on perhepoliittisesti, sillä se
kannustaa — ja joissain tilanteissa jopa pakottaa — perheet
toimeentulosyistä eroamaan, ainakin nimellisesti. Tällöin
asutaan kahdessa osoitteessa ja työtön puoliso
alkaa saamaan täyttä työmarkkinatukea, asumistukea
ja usein vielä toimeentulotukeakin. Tällainen
ratkaisu tulee yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi, vaikka työmarkkinatuen
harkinnanvaraisuutta lieventämällä tilanne
olisi usein korjattavissa. Lainsäädännön
keinoin ei saa ylläpitää rakenteita,
jotka kannustavat pariskuntia eroamaan.
Tarkkoja laskelmia tämän lakialoitteen toteuttamisen
kustannuksista ei voida tehdä, koska ei tiedetä,
kuinka paljon uusia etuudensaajia tämä toisi työmarkkinatuen
piiriin. Menojen lisäystä valtion menoihin tämä lakialoite
ilman muuta tietäisi, mutta samalla se korjaisi myös erään
rakenteellisen ongelman, joka työttömyysturvalaissa
on. Osaan kustannuksista rahoitus tulee sitä kautta, että nimellisten
erojen myötä maksettujen yhteiskunnan tukien määrä vähenisi.
Kaikilla ihmisillä pitää olla oikeus
perusturvaan, ja siksi työmarkkinatukeen oikeutetuilla tulee
olla oikeus saada puolet täysimääräisestä työmarkkinatuesta
puolison tuloista riippumatta. Puolison tulojen vaikutus työmarkkinatuen harkinnanvaraiseen
osaan säilyy edelleen, mutta lievennystä siihenkin
tulee lapsiperheiden osalta, kun alle 18-vuotias lapsi korottaa
tulorajaa 159 eurolla voimassa olevan lain 106 euron sijaan.
Tämä helpottaa erityisesti alle keskituloisten
lapsiperheiden tilannetta, jossa toinen puoliso on työssä ja
toinen työttömänä.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
työttömyysturvalain 7 luvun 1 §:n
ja 9 luvun 4 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 30 päivänä joulukuuta
2002 annetun työttömyysturvalain (1290/2002)
7 luvun 1 §:n 1 momentti ja 9 luvun 4 §:n
otsikko ja 1 momentti sekä
lisätään 7 luvun 1 §:ään
uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2—4 momentti siirtyy
3—5 momentiksi, seuraavasti:
7 luku
Työmarkkinatukea koskevat yleiset säännökset
1 §
Oikeus työmarkkinatukeen
Oikeus työmarkkinatukeen tämän
lain mukaisesti on työttömällä:
1) joka ei täytä työssäoloehtoa;
tai
2) jonka oikeus työttömyyspäivärahaan
on päättynyt 6 luvun 7 tai 9 §:ssä tarkoitetun
enimmäisajan täyttymisen vuoksi.
Oikeus työmarkkinatuen harkinnanvaraiseen osaan on
työttömällä, joka on taloudellisen
tuen tarpeessa (tarveharkinta).
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
9 luku
Työmarkkinatuen määrä ja
kesto
4 §
Suojaosa ja tarveharkinta
Työmarkkinatuki koostuu suojaosasta ja harkinnanvaraisesta
osasta. Työmarkkinatuen suojaosa ja harkinnanvarainen osa
ovat kumpikin 50 prosenttia edellä 1 §:n
1 momentissa tarkoitetun täysimääräisen
työmarkkinatuen kuukautta kohden lasketusta määrästä.
Tarveharkinta ei koske suojaosaa. Harkinnanvaraisesta osasta vähennetään
huoltovelvollisella 50 prosenttia siitä 3 §:n
mukaisesti määrätystä tulojen
osasta, joka ylittää 848 euroa kuukaudessa.
Perheettömällä henkilöllä vähennetään
vastaavasti 75 prosenttia siitä 3 §:n
mukaisesti määrätystä tulojen osasta,
joka ylittää 253 euroa kuukaudessa. Perheellisen
tulorajaa korotetaan 159 eurolla jokaisen huollettavan
alle 18-vuotiaan lapsen osalta. Työmarkkinatuen määräytymiseen
vaikuttavat kuukausittaiset tuloerät pyöristetään
alaspäin täysiksi euroiksi siten, että täyden
euron yli menevä osa jätetään
huomioon ottamatta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
_______________
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta .
_______________
Helsingissä 10 päivänä tammikuuta
2003