PERUSTELUT

Ihmisarvo on uuden valtiosäännön keskeinen perusta, niin kuin se on ennenkin ollut keskeinen lainsäädäntömme ohjenuora. Perustuslain 1 §:n 2 momentissa todetaan mm., että valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden. Ihmisarvon käytännön toteutumisen määrittelee erillislainsäädäntö, mutta se ei voi olla ristiriidassa tämän perustuslain yleisen periaatteen kanssa.

Perustuslaissa säädellään sananvapautta ja julkisuutta 2 luvun 12 §:ssä. Vaikka laissa viitataan lastensuojelullisiin näkökohtiin, niin ihmisarvokysymys on jäänyt huomioimatta. Räikeissä tapauksissa kuvaan astuu rikoslaki, mutta lainsäätäjällä olisi enemmän harkintavaltaa erillislainsäädännön laatimisessa, mikäli perustuslain kriteereissä otettaisiin huomioon muutkin seikat kuin alaikäisten suojeleminen.

Useat vanhemmat ovat huolestuneina seuranneet monia kuvallisen ja vastaavan viestinnän muotoja, jotka eivät ole vastanneet heidän käsitystään terveestä viestinnästä. Samalla on havaittu, että monet muodollisesti aikuisille tarkoitetut viestintätuotteet ovat käytännössä aivan liian yksinkertaisia reittejä levinneet myös alaikäisten käsiin. Viestinnällä on aina omat vaikutuksensa, silloinkin kun katsoja ja kuuntelija ovat täysi-ikäisiä.

Kansainvälisen lapsen oikeuksien yleissopimuksen 17 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat joukkotiedotusvälineiden tärkeän tehtävän ja takaavat, että lapsi saa tietoa monenlaisista kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, erityisesti niistä, joiden toiminta tähtää hänen sosiaalisen, hengellisen ja moraalisen hyvinvointinsa sekä ruumiillisen terveytensä ja mielenterveytensä edistämiseen. 17 artiklan e)-kohta rohkaisee kehittämään asianmukaisia toimintatapoja lasten suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingollisilta tiedoilta ja aineistoilta.

Kansainvälisen lapsen oikeuksien yleissopimuksen henki edellyttää suojelemaan lapsia julkaisuilta, jotka vahingoittavat heidän nykyistä ja tulevaa kehitystään. Julkisuudessa ja lehtikirjoittelussa muistutetaan, että lasten kasvatus on kriisissä ja vanhemmuus kadoksissa. Tilalle astuvat oheiskasvattajat, joista on muotoutumassa yhä tärkeämpiä piilokasvattajia. Nykyisellään lainsäädäntö jättää käytännön elämässä monia rajoja auki tavalla, joka ei ole lasten eikä aina täysi-ikäistenkään, eli siis ihmisarvon suojelemisen, kannalta hyödyksi.