Eduskunnassa 25.10.2006 hyväksytyssä hedelmöityshoitolaissa kiellettiin sijaissynnyttäminen hoitomuotona. Sijaissynnytys antaa mahdollisuuden geneettisesti oman lapsen saamiseen sellaisessa tilanteessa, jossa naisella on toimivat munasarjat, mutta häneltä puuttuu kohtu. Hedelmällisessä iässä oleva nainen voi myös menettää kohdun raskaus- tai synnytyskomplikaation seurauksena tai kohtu voidaan joutua poistamaan gynekologisen sairauden vuoksi. Näissä tilanteissa naisen munasolut voidaan kerätä ja hedelmöittää miehen siittiöillä koeputkessa. Näin syntynyt alkio siirretään sijaissynnyttäjän kohtuun. Lapsi saa siis alkunsa lasta toivovan naisen ja miehen omista sukusoluista, ja lapsen synnyttyä geneettiset vanhemmat adoptoivat lapsen sijaissynnyttäjältä.

Suomessa on kokemusta sijaissynnyttäjän käytöstä kymmenen vuoden ajalta. Suomessa on tehty sijaissynnytyshoitoja 20 parille, ja niistä on syntynyt 13 lasta. Hoitojen edellytyksenä on ollut, että pari on itse etsinyt sopivan sijaissynnyttäjän. Yleensä hän on ollut parin läheinen sukulainen, äiti tai sisar, mutta myös hyvä ystävä on voinut toimia sijaissynnyttäjänä. On erittäin tärkeää, että sijaissynnyttäjä toimii puhtaasti auttamisen halusta eikä hänelle makseta palkkiota.

Kokemukset sijaissynnytyshoidoista ovat olleet hyviä. Suurin osa sijaissynnytyshoidoista on annettu Suomen Väestöliiton lapsettomuusklinikalla. Raskaudet ovat sujuneet hyvin ja lapset ovat olleet terveitä. Biologiset vanhemmat ovat saaneet lapsensa heti synnytyksen jälkeen luokseen, ja minkäänlaisia lapsen luovuttamiseen liittyviä ongelmia ei ole esiintynyt. Yksi sijaissynnyttäjä on tarvinnut lääkitystä masennuksen vuoksi synnytyksen jälkeen. Ehdotamme, että eduskunta sallii sijaissynnyttämisen tietyin edellytyksin, koska hoidot ovat lääketieteellisesti perusteltuja ja ovat olleet käytössä Suomessa jo yli kymmenen vuotta.