Puoluelain puoluetuen jakoa säätelevää 9 §:ää muutettiin vuonna 1973 siten, että mikäli vähintään puolet puoluetta edustaneista ja po. puolueen valtion avustusosuutta laskettaessa mukaan luetuista kansanedustajista on eduskunnan puhemiehelle kyseessä olevan avustustenjakovuoden tulo- ja menoarvion julkaisemiseen mennessä ilmoittanut luopuvansa edustamasta kyseistä puoluetta eduskunnassa, on puoluetuen jakoperustetta tarkistettava siten, että tapahtuneet siirtymiset otetaan huomioon. Käytännössä tämä muutos puoluelakiin merkitsi siis sitä, että mikäli vähintään puolet jonkin puolueen eduskuntaryhmästä loikkaa toiseen eduskuntaryhmään, vievät he puoluetukiosuuden mennessään uutta eduskuntaryhmää vastaavalle puolueelle.

Kyseinen lainmuutos tehtiin pelkästään poliittisen tarveharkinnan perusteella tilanteessa, jossa yksi tuolloin eduskunnassa edustettuna ollut puolue haluttiin saada hajotetuksi silloisen tasavallan presidentin Urho Kekkosen poikkeuslailla tapahtuvan uudelleenvalinnan varmistamiseksi. Lakimuutos oli käytännössä SMP:stä irtautuneen SKYP:n hinta poikkeuslain taakse menemisestä. Mitään muuta perustetta nopealla aikataululla tehdylle lainmuutokselle ei tuolloin ollut, eikä sitä ole myöhemminkään esiin noussut.

Puoluelain 9 §:ssä oleva edellä mainittu määräys on kansanvallan kannalta erittäin kyseenalainen. Se tukee ja suosii kansan vapailla vaaleilla ilmaiseman tahdon mitätöimistä poliittisten etunäkökohtien takia. Käsityksemme mukaan puoluelain tulisi päinvastoin edesauttaa kansan ilmaiseman tahdon toteutumista. Tämän takia tulee puoluelain 9 § palauttaa aloitteessa esiin otetun kohdan osalta alkuperäiseen muotoonsa niin, ettei puoluetuen avulla tapahtuva poliittinen kaupankäynti ole tulevaisuudessa enää mahdollista.