Lähes kymmenen vuotta sitten Suomen silloinen eduskunta hyväksyi telemarkkinalain käsittelyn yhteydessä ponnen, jonka perusteella hallitusta vaadittiin tutkimaan keinoja, joilla ns. seksiviihdelinjojen haittoja lapsille voitaisiin vähentää.

Tämän yhteydessä luotiin järjestelmä, jossa viihdepalveluja tarjoavat yritykset toimivat itsesääntelyn keinoin vähentääkseen lapsiin kohdistuvia uhkia, ja siinä näyttäisi onnistutun.

Viime vuosina ikäihmisten keskuudessa kasvanut yksinäisyys ja yhteiskunnallinen eriarvoistuminen on johtanut kehitykseen, jossa yhä useampi vanhus joutuu turvautumaan viihdelinjojen tarjonta, olivat ne sitten niin sanottuja seksilinjoja taikka keskustelulinjoja, lievittääkseen omaa yksinäisyyden tunnettaan.

Näiden maksullisten palveluiden erityinen haittapuoli on niiden kalleus. Monet ikäihmiset käyttävät merkittävän summan eläkkeestään näihin viihdelinjoihin. Monet ikäiihmiset eivät edes ymmärrä olevansa koukussa viihdelinjojen tarjontaan hakiessaan lievitystä omaan yksinäisyyteensä.

Yhteiskuntamme velvollisuus on tarjota yksinäisille ihmisille iästä ja sukupuolesta riippumatta heidän perustarpeensa, joihin voidaan lukea kuuluvaksi oikeus olla kokematta yksinäisyyttä. Yhteiskuntamme ainut vaihtoehto yksinäisyyden torjunnassa ei voi olla maksullinen viihdelinja, josta hyötyvät vain teleliikenneyhtiöt ja palvelun tarjoaja korkeiden puhelinmaksujen myötä.