Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Voimassa olevan tuloverolain (1535/1992) 50 §:n 3 momentin toisen kohdan mukaan luovutustappioon rinnastetaan myös sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi pitää lopullisena. Tähän tuloverolain 50 §:n nykyiseen muotoiluun ja tulkintaan liittyy epäkohta, jonka perusteella menetettyä pääomalainaa ei samassa tilanteessa rinnasteta luovutustappioon, eikä pääomalainan arvonmenetystä lähtökohtaisesti voi arvopaperin arvonmenetyksen tapaan vähentää verotuksessa. Näin ollen noteeraamattomaan ja myöhemmin esimerkiksi yrityssaneerauksen kohteeksi joutuneeseen osakeyhtiöön sijoittanut yksityishenkilö ei ole oikeutettu vähentämään menetettyä pääomalainaansa verotuksessa.
Aloitteella ehdotetaan muutettavaksi tuloverolain 50 §:n 3 momentin toista kohtaa siten, että luovutustappioon rinnastetaan jatkossa myös pääomalainan arvonmenetys.
Pääomalaina on yhtiöoikeudellisen sääntelyn mukaan niin sanottu takasijainen velka. Tämä tarkoittaa, että lainan pääoma ja korko saadaan maksaa yhtiön selvitystilassa ja konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella. Toisaalta pääomalaina on maksujärjestyksessä ennen osakepääomaa, joka palautetaan oman pääoman ehtoisena sijoituksena viimeisenä. Pääomalaina parantaa yhtiön omaa pääomaa osakepääoman menettämisen rekisteröimiseen liittyvässä laskelmassa, mutta se ei lisää jakokelpoisten varojen määrää. Pääomalaina on siis oman ja vieraan pääoman väliin jäävä rahoitusmuoto. Luonteensa vuoksi pääomalaina on rahoitusinstrumenttina erityisen tärkeä pienille ja keskisuurille yrityksille. Sitä käytetään lähtökohtaisesti osakeyhtiön vakavaraisuuden parantamiseen sekä toiminnan rahoittamiseen.
Nykyisessä oikeustilassa pääomalainan arvonmenetys voidaan hyödyntää verotuksessa ainoastaan konkurssin tai osakkeiden myynnin yhteydessä ja lähtökohtaisesti vain silloin, kun pääomalainan antaja myös omistaa velallisyhtiön osakkeita. Yrityssaneeraustilanteessa yrityksen omistajat tai ulkopuoliset sijoittajat eivät voi vähentää pääomalainan arvonmenetystä.
Pienet ja keskisuuret yritykset kärsivät pääomalainan arvonmenetyksen nykyisestä verokohtelusta, koska sijoittajat etsivät varoilleen lähtökohtaisesti verotuksellisesti selkeämpiä sijoituskohteita, kuten arvopapereita. Vaihtoehdoksi valikoituvat tällöin useammin suurten pörssiyhtiöiden osakkeet sekä indeksirahastot.
Epäkohta voi vähentää yritysten omistajien halukkuutta saneerata omia pääomalainojaan yrityksensä saneerausmenettelyssä. Lisäksi se kannustaa saneerausmenettelyn sijaan konkurssiin, koska pääomalainan antaneen yrittäjän kannalta konkurssi voi olla verotuksellisesti edullisempi vaihtoehto kuin saneeraus. Pitkäjänteisen yrittäjyyden kannalta on tappio, jos yritystoiminnan jatkamiseen tähtäävä yrityssaneeraus hylätään verotusteknisistä syistä.
Verolainsäädäntömme pitäisi suhtautua myönteisesti pääomalainaan sijoitusinstrumenttina, sillä se on erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kannalta tärkeä rahoituskeino. Pääomalainamuotoista sijoitusta tulisi siihen liittyvän arvonmenetyksen verovähennyskelpoisuuden suhteen käsitellä kuten arvopaperisijoitusta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,