PERUSTELUT

Vankeuslain 16 luvun 1, 3 ja 4 §:n ja tutkintavankeuslain (768/2005) 11 luvun 1, 3 ja 4 §:n säännöksillä määritetään vankilassa noudatettavaa järjestystä ja vankien ja tutkintavankien valvontaa. Vankilassa suoritettavien tarkastusten eräänä tärkeänä perusteena on torjua huumausaineiden tuominen vankilaan.

Tämänhetkisen vankeuslain 16 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan vangille voidaan tehdä henkilöntarkastus, jos henkilöntarkastus on tarpeen karkaamisen tai avolaitoksesta luvatta poistumisen ehkäisemiseksi, vankilan järjestystä tai turvallisuutta uhkaavan vaaran torjumiseksi, epäillyn järjestysrikkomuksen tutkimiseksi, vankilaan saapumisen tai palaamisen johdosta taikka valvomattoman tapaamisen yhteydessä. Henkilöntarkastus käsittää sen tutkimisen, mitä vangilla on vaatteissaan tai muutoin yllään. Henkilöntarkastus voidaan tehdä myös, jos vankia epäillään 9 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettujen luvattomien esineiden tai aineiden hallussapidosta.

Eduskunnan oikeusasiamies katsoi vuoden 2009 kertomuksessa (K 14/2010 vp), että suun avaaminen henkilöntarkastuksen yhteydessä ei perustu lakiin ja sitä voidaan käyttää tarkastuskeinona vain terveydenhuollon ammattilaisen suorittamassa henkilökatsastuksessa. Eduskunnan oikeusasiamies esitti lausunnossaan, että vankilaturvallisuuden ylläpitämiseksi suun avaamisen kaltaisten puuttuvampienkin tarkastuskeinojen käyttämiselle on epäilemättä tosiasiallista tarvetta.

Oikeusasiamies katsoi, että suun avaamista ei voida vaatia vangilta tämänhetkisen lain puitteissa. Oikeusasiamies onkin toivonut tarkkarajaista lakia vankilaturvallisuuden mahdollistamiseksi. Vankiloissa olevan huumeongelman ja erilaisten salakuljetusongelmien takia on tärkeää, että vangilta voitaisiin vaatia suun avaamista suussa mahdollisesti olevien luvattomien esineiden ja aineiden löytämiseksi. Rikosseuraamusvirasto on toivonut muutosta lakiin, että se voi asianmukaisesti toimia huumeongelman poistamiseksi ja vankilaturvallisuuden mahdollistamiseksi.