PERUSTELUT

Suomesta on nopeassa tahdissa tullut Pohjoismaiden liikenneturvattomin maa, ja lainsäädäntö on jäämässä jälkeen valistuksesta. Rattijuoppoudesta annetut tuomiot alkavat olla halvempia kuin ravintolaillan lasku. Vanha ohjeistuslause, joka kuului: "Jos ajetaan ei oteta, jos otetaan ei ajeta", ei ole vanhentunut vielä tänäkään päivänä, mutta monen maamme kansalaisen mielistä se on jo unohtunut.

Pienet promillet eivät ole varsinainen liikenneturvallisuusongelma kovassa humalassa ajavien rattijuoppojen Suomessa, mutta toisaalta promillerajan alentamisen katsottaisiin toimivan viestinä siitä, että autoilu ja alkoholi eivät todellakaan kuulu yhteen. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa promilleraja on 0,2 ja promillerajan laskeminen on selkeästi raitistanut liikennettä ja vähentänyt rattijuoppojen aiheuttamia onnettomuuksia. Maassamme noin joka kolmannessa kuolemaan johtavassa liikenneonnettomuudessa kuljettaja on päihtynyt. Erityisen huolestuttavaa kehitys on ollut alle 25-vuotiaiden kuljettajien aiheuttamissa kuolonkolareissa. Alkoholi heikentääkin liikennesuoritusta erityisen paljon vähäisen ajokokemuksen omaavilla nuorilla. Jo alhaisetkin alkoholipitoisuudet vaikuttavat nuorten ajamiseen merkittävästi. Liikenneraittiuden kyseenalaistuminen nuoren mielessä ilmenee usein myös myöhemmällä iällä rattijuoppousriskinä.

Alkoholionnettomuuksien osuuden laskeminen on ollut vaikeampaa kuin muiden liikenneonnettomuustyyppien. Liikenteen 0,5 promillen raja ei ole viestinyt alkoholin ja ajamisen ehdotonta yhteensopimattomuutta. Osa kuljettajista on omaksunut promillerajan mahdollisuutena ajaa autoa, kun vain veren alkoholipitoisuus on alle säädetyn rajan. Samalla erityisesti nuorten asenteet ovat muuttuneet sallivampaan suuntaan. Päihteiden sekakäyttäjien kohdalla 0,5 promillen raja tarkoittaa todella merkittävää ajokyvyn heikkenemistä ja johtaa usein omien taitojen yliarviointiin.

Liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunta on esittänyt promillerajan laskemista 0,2 promilleen. Muutos lisäisi liikenteen turvallisuutta, kun mahdollisuus laskelmoida sallitun ja kielletyn alkoholimäärän välisellä alueella poistuisi. Alkoholionnettomuuksien yleistyminen sekä erityisesti nuorten asenteiden höltyminen osoittavat 0,2 promillen rajan tarpeellisuuden. Liian moni kansalainen menettää liikenteessä henkensä rattijuoppojen uhreina, koska usein itse rattijuoppo selviää vähin vammoin, mutta syyttömät sivulliset vammautuvat ja kuolevat. Liikenneturvallisuuden parantaminen edellyttääkin vahvaa viestiä lainsäätäjältä siitä, että alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen ei ole maassamme hyväksyttävää.