Holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 5 luvun alkupykälä 29 § sisältää pääsäännön edunvalvojan kelpoisuudesta edustaa päämiestään omaisuus- ja varallisuusasioissa. Pykälä antaa edunvalvojalle yleisluonteisen määräämisvallan toimia päämiehen nimissä tämän omaisuutta ja taloutta koskevissa asioissa. Eräissä lain 5 luvun myöhemmissä pykälissä, kuten 32, 34, 38 ja 39 §:ssä, on säädetty tiettyjä rajoituksia edunvalvojan sanotulle kelpoisuudelle.

Juuri mainituista rajoitussäännöksistä huolimatta lakiin on jäänyt aukko, joka käytännössä merkitsee edunvalvojalle liian laajaa määräämisvaltaa päämiehen sellaisen omaisuuden suhteen, joka on päämiehen asunnossa sijaitsevaa rahallisesti vähäarvoista mutta tunnearvoltaan merkittävää asuntoirtaimistoa. Tällaista omaisuutta ovat esimerkiksi päämiestä ja hänen sukulaisiaan esittävät valokuvat sekä perintöastiat ja muut suvussa perintönä siirtyneet esineet, jollaisilla ei useinkaan ole huomattavaa taloudellista arvoa, mutta joilla usein on merkittävää tunnearvoa päämiehelle ja sukulaisille. Esineillä voi myös suvun historiasta kertovina olla oma tunnearvonsa ja joskus yleisempääkin kulttuurihistoriallista informaatioarvoa.

Käytännössä on esiintynyt monia tapauksia, joissa täysi-ikäisen, usein jo iäkkäänkin päämiehen jouduttua kodistaan laitoshoitoon edunvalvoja on keneltäkään kysymättä hävittänyt tai realisoinut sanotunlaista asuntoirtaimistoa, jolloin on tapahtunut merkittävien tunnearvojen menetystä. Holhousviranomaisella tai kenelläkään muulla ei ole edes jälkikäteen mahdollisuutta puuttua taloudellisesti arvottomiksi katsottujen esineiden katoamiseen asunnosta.

Kuvattu holhoustoimilain puutteellisuus on poistettavissa täydentämällä lain 29 §:n 1 momenttia lisälauseella. Siinä asetettaisiin edunvalvojan valtuuksia rajoittava suostumusvaatimus kerrotun tyyppisen asuntoirtaimiston suhteen. Lakiehdotuksen mukaan täysi-ikäisen päämiehen edunvalvoja tarvitsisi sanotun asuntoirtaimiston hävittämiseen tai realisoimiseen päämiehen suostumuksen. Jollei päämies pystyisi ymmärtämään asian merkitystä, suostumus olisi saatava päämiehen kaikilta perillisasemassa olevilta sukulaisilta, aivan kuten perinnönjaossa. Perintökaaren (40/1965) 2 luku osoittaa, ketkä ovat tällaisia sukulaisia. Jos päämies on naimisissa, suostumus on saatava myös puolisolta, mikäli tämä ymmärtää asian merkityksen.

Ehdotettu suostumusvaatimus koskisi sekä sellaisia edunvalvojia, jotka valikoituvat päämiehen sukulaisista tai muusta hänen omaispiiristään, että myös sellaisia ulkopuolisia edunvalvojia, joista säädetään laissa holhoustoimen edunvalvontapalvelujen järjestämisestä (575/2008). Mikäli kaikkia suostumuksia ei saataisi, edunvalvoja joutuisi varastoimaan kyseisen tyyppisen asuntoirtaimiston esimerkiksi asunnon realisoimisen yhteydessä.

Tässä yhteydessä ei pidetä tarpeellisena ehdottaa vastaavaa rajoitusta sellaisen valtuutetun kelpoisuuteen, jota tarkoitetaan laissa edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007). Sanotuissa tulevaisuuden varalle perustetuissa valtuutussuhteissa päämies voi valtuutuksen ehdoissa turvata intressinsä sellaisen asuntoirtaimistonsa suhteen, jota tässä lakialoitteessa tarkoitetaan. Lisäksi mainitun erityislain mukainen valtuutus yleensä perustuu päämiehen tuntemaan erityiseen luottamukseen hänen itsenä valitsemaa valtuutettua kohtaan.