Nykyisen lainsäädännön mukaan vähittäiskauppaa sekä parturi- ja kampaamoliikettä saa harjoittaa arkipäivänä kello 7:n ja 21:n välisenä aikana, paitsi lauantaina kello 7:n ja 18:n välisenä aikana ja sunnuntaina kello 12:n ja 18:n välisenä aikana. Lain mukaan vähittäiskauppaa tai parturi- ja kampaamoliikettä ei saa harjoittaa kirkollisena juhlapäivänä, vapunpäivänä, äitienpäivänä, isänpäivänä eikä itsenäisyyspäivänä eikä kello 18:n jälkeen uudenvuodenaattona ja vapun aattona eikä kello 12:n jälkeen jouluaattona ja juhannusaattona. 

Aluehallintovirasto voi erityisestä syystä sallia ammattimaisen vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen harjoittamisen muinakin kuin säädettyinä aikoina. Poikkeusluvan hakeminen on maksullista, vaikkei lupaa myönnettäisikään. Käytännössä on käynyt ilmi, että lupien myöntämisessä on alueellista epätasa-arvoa ja käytännöstä aiheutuu yrittäjille ylimääräistä työtä ja kustannuksia. Alueelliset erot aukiolojen suhteen ovat asiakkaallekin hämmentäviä, ja liikeaikalain kiertämiseen on löydetty keinoja, mikä taas vääristää kaupan kilpailua. Nykymuotoinen liikeaikalaki antaa mahdollisuuksia kioskiyrittäjyydelle, mutta rajoittaessaan kampaamotoimintaa laki saattaa jopa kannustaa harmaaseen talouteen ja liikeaikalain rikkomuksiin. 

Vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeiden aukiolojen vapauttaminen mahdollistaisi sen, että yrittäjät voisivat itse parhaaksi katsomallaan tavalla pitää liikettä auki silloin, kun tietävät asiakkaita riittävän. Ongelmia aiheutuu esimerkiksi sellaisina aikoina, kun turistisesongit osuvat pyhäpäiviin, jolloin liikeaikalaki pakottaa pitämään liikettä kiinni. 

Kaupan ala ja palvelusektori vastaavat vuosi vuodelta enemmän Suomen työllisyydestä, ja aukioloaikojen vapauttaminen hyödyttäisi myös työllisyyttä. Aukioloaikojen vapauttamisesta olisi siis hyötyä myös yhteiskunnan talouskehitykselle.