PERUSTELUT

Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen välttämätön toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta välttämätön toimeentulo.

Stakesin tilastoraportin mukaan vuonna 2000 toimeentulotukea myönnettiin 272 000 kotitaloudelle. Toimeentulotukea sai näin 8,8 % väestöstä. Pitkäaikaisesti eli vuoden aikana 10—12 kuukautena toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien osuus oli 24,4 %. Vaikka toimeentulotuen saajien määrä kokonaisuutena vähän erilaisten toimeentulotukeen tehtyjen heikennysten ja työllisyyden parantumisen myötä laskikin, pitkäaikaistuen saajien määrä kuitenkin nousi samaan aikaan.

Erilaisissa selvityksissä on todettu, että toimeentulotuen taso riittää lyhytaikaiseen ja tilapäiseen tarpeeseen, mutta jos asiakas joutuu elämään vuosikausia toimeentulotuen varassa, hänellä on usein vaikeuksia kustantaa yllättäviä menojaan, joita ei useinkaan huomioida toimeentulotukea myönnettäessä — edes uuden lain sallimassa aktivoivassa ja harkinnanvaraisessa toimeentulotuessa.

Toimeentulotuki on muodostunut monelle pitkäaikaisen toimeentulon lähteeksi ja nykyisillä euromäärillä se ei kata ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömiä menoja. Kun kaikesta joutuu pihistämään, eikä sekään riitä, niin tilanne on asiakkaan kannalta masentava ja usein myös passivoiva. Aktivoivien toimeentulotukimuotojen käytön lisäämisen ohella myös tuen perustasoa on nostettava kaikkein pienituloisimpien elämänolosuhteiden helpottamiseksi. Näin voidaan pieneltä osalta vaikuttaa siihen, että kahden kerroksen väen syntyminen maahamme hidastuu ja köyhien määrä vähenee.