PERUSTELUT

Lainsäätäjä ei ole metsästyslain rangaistussäännöksiä säätäessään ennakoinut, että metsästyksestä voisi kehittyä ammattimaista ja laajamittaista lainvastaista toimintaa. Viime vuosina on kuitenkin esiintynyt järjestäytynyttä salakaatotoimintaa ja salametsästetyn riistan lihaan liittyvää liiketoimintaa, joka on ollut hyvin laajaa ja johon on liittynyt todistajiin ja sivullisiin kohdistunutta uhkailua ja vahingontekoa. Rikoslaki ei nykymuodossaan sisällä rangaistussäännöksiä, joilla olisi tarpeeksi suuri ennalta ehkäisevä vaikutus ja joiden nojalla voitaisiin käyttää rikosten selvittämiseksi riittävän tehokkaita pakkokeinoja tämän ammattimaisen ja laajamittaisen lainvastaisen toiminnan torjumiseksi.

Kätkemisrikos

Rikoslain 32 luvun 1 §:n kätkemisrikosta koskevassa säännöksessä mainittuihin esirikoksiin tulee lisätä metsästysrikos, jolloin ilman muita lainmuutoksia olisivat käytettävissä saman luvun 2 §:n säännökset törkeästä kätkemisrikoksesta, jonka rangaistusasteikko on vankeutta neljästä kuukaudesta neljään vuoteen, ja 3 §:n säännökset ammattimaisesta kätkemisrikoksesta, jonka rangaistusasteikko on vankeutta neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen.

Metsästysrikoksella saadun saaliin kätkemisestä, hankkimisesta, kuljettamisesta, välittämisestä ja kauppaamisesta säädetään rangaistus rikoslain 48 a luvun 4 §:ssä rikosnimikkeellä laittoman saaliin kätkeminen, eikä rikoslain 32 luvussa. Vaikka kyseisen rikoksen rangaistusmaksimia nostettiin vuonna 2002 kuuteen kuukauteen, mikä mahdollisti etsinnän käyttämisen, rikos ei oikeuta esitutkinnassa esimerkiksi kiinniottamiseen tai pidättämiseen. Siten käytössä olevat keinot rikosten paljastamiseksi ja selvittämiseksi ovat riittämättömät ottaen huomioon rikollisen toiminnan laatu ja laajuus.

Esitetyllä uudistuksella esitutkinnassa tulisivat käyttöön rikoksen selvittämisen kannalta tehokkaammat pakkokeinot, minkä lisäksi ennalta ehkäisevä vaikutus lihanvälittäjäportaan keskuudessa olisi olennaisen suuri, koska tämä mahdollinen tekijäporras koostuu pääsääntöisesti liikkeenharjoittajista eikä ammattirikollisista. On selvää, että salametsästyksen laajuus on suorassa riippuvuussuhteessa siihen, miten paljon markkinoilla on kysyntää laittomasti pyydetystä riistanlihasta.

Törkeä metsästysrikos

Rikoslain metsästysrikoksia koskevan 48 a luvun 1 §:n jälkeen tulee lisätä törkeää metsästysrikosta koskeva rangaistussäännös, jonka rangaistusasteikko parantaa ennalta ehkäisevyyttä ja oikeuttaa esitutkinnassa tehokkaampien pakkokeinojen käyttöönottoon.

Nykytilanteessa metsästysrikoksen rangaistusasteikko on sakkoa ja enintään kaksi vuotta vankeutta. Rangaistusasteikko on lievä erityisesti silloin, kun samalla kertaa on tuomittavana useita eri tekoja, joilla samalla kertaa rikotaan useita eri metsästyslain säännöksiä. Esimerkiksi hirvieläinten salametsästys tapahtuu pääsääntöisesti ilman pyyntilupaa, usein rauhoitusaikana ja vieläpä monesti kielletyllä tuliaseella moottoriajoneuvosta käsin. Salametsästetyn riistan lihan markkinoinnissa rikotaan usein hygienia- ja lihantarkastussäännöksiä, kun säilytys- ja kuljetusolosuhteet ovat puutteelliset ja liha saattaa jäädä kokonaan tarkastamatta, millä voi olla vakavia terveysvaikutuksia.

Metsästysrikoksesta tuomittava henkilö voidaan rikoslain 48 a luvun 6 §:n mukaan tuomita metsästyskieltoon enintään viideksi vuodeksi, jona aikana hän ei saa metsästää. Metsästyskiellon rikkominen rangaistaan metsästysrikkomuksena, josta metsästyslain 74 §:n nojalla voidaan tuomita sakkorangaistus. Kun tavoitteena on ammattimaisen ja laajamittaisen rikollisuuden torjuminen, ei metsästyskiellon rikkomisesta säädetyllä seuraamuksella ole tarvittavaa ennalta ehkäisevää vaikutusta.

Säädettävän törkeän metsästysrikoksen minimirangaistuksen tulisi siten olla vähintään neljä kuukautta vankeutta ja maksimirangaistuksen enintään kuusi vuotta vankeutta. Tämä oikeuttaisi esitutkinnassa käyttämään tehokkaampia pakkokeinoja, kuten pakkokeinolain 5 a luvun 3 §:ssä säädettyä televalvontaa, sekä mahdollistaisi rangaistuksen mittaamisen siten, että toiminnan laajuus ja ammattimaisuus otettaisiin riittävästi huomioon, niin että rangaistuksilla olisi myös ennalta ehkäisevää vaikutusta.