PERUSTELUT

Uudistettaessa työeläkelainsäädäntöä vuonna 2003 säädetyllä ja vuoden 2005 alussa voimaan tulleella lailla (634/2003) otettiin käyttöön ns. elinaikakerroin, jolla uusia eläkkeitä tarkistetaan vuodesta 2010 lähtien. Elinaikakertoimen tarkoituksena on hillitä eläkemenojen kasvua väestön odotettavissa olevan eliniän noustessa ja vanhusväestön osuuden suurentuessa. Elinaikakertoimen soveltamisesta määrätään työntekijän eläkelain 82 §:ssä ja sen laskemisesta saman lain 83 §:ssä. Eräissä tapauksissa elinaikakerrointa sovelletaan myös leskeneläkkeisiin.

Elinaikakerroin määrätään siten, että sillä muunnetun eläkkeen pääoma-arvo on kulloistenkin viiden viimeisen vuoden käytettävissä olevien Tilastokeskuksen kuolevuustilastojen perusteella laskettuna sama kuin muuntamattoman eläkkeen pääoma-arvo vuonna 2009 laskettuna vuosien 2003—2007 kuolevuustilastojen perusteella. Pääoma-arvoa laskettaessa käytetään kahden prosentin korkokantaa.

Puuttumatta muuten elinaikakertoimeen liittyvään ongelmakenttään pidämme erityisen pulmallisena sitä, että elinaikakerrointa sovelletaan myös työkyvyttömyyseläkkeisiin. Työntekijän eläkelain (395/2006) 13 §:n 4 momentin mukaan työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä täyttää 63 vuotta. Lain 82 §:n 2 momentissa todetaan: "Kun työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63 vuoden iässä, eläke tarkistetaan työntekijän 62 vuoden iän täyttämisvuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella."

Näin tullaan alentamaan jo maksussa olevia eläkkeitä. Jos väestön odotettavissa oleva elinikä edelleen kasvaa, kuten yleensä ennustetaan, tämä alennus suurenee vuosi vuodelta. Joidenkin ennusteiden mukaan elinaikakertoimen vaikutus on useita prosenttiyksikköjä lähivuosikymmeninä. Hallituksen esityksessä HE 242/2002 vp esitettiin arvio, että elinaikakertoimen vaikutus eläkkeisiin on vuonna 2020 noin 5 prosenttia ja vuonna 2050 noin 12 prosenttia.

Jos elinaikakerrointa ryhdytään soveltamaan, joka vuosi vuodesta 2010 lähtien uusi ikäluokka työkyvyttömyyseläkkeen saajia joutuu kokemaan eläkeleikkauksen. Vuonna 2010 tämä koskee vuonna 1947 syntyneitä, seuraavaksi vuonna 1948 syntyneitä jne. Eläkeleikkaus todennäköisesti kasvaa vuosi vuodelta.

Elinaikakerrointa on puolustettu vetoamalla siihen, että työntekijöillä on mahdollisuus kompensoida sen vaikutus työskentelemällä pidempään ja kartuttamalla siten lisää eläkettä. Tätä mahdollisuutta ei ole kuitenkaan työkyvyttömyyseläkkeen saajilla eikä varsinkaan niillä, jotka jo ovat työkyvyttömyyseläkkeellä. Sitä paitsi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien elämää varjostavat erilaiset sairaudet tai vammat, joiden vuoksi he ovat joutuneet eläkkeelle ja joiden vuoksi heidän odotettavissa oleva elinaikansa on lyhyempi kuin muulla väestöllä. Siten elinaikakertoimen soveltaminen työkyvyttömyyseläkkeen saajiin tuntuu erityisen epäoikeudenmukaiselta.

Esitämme, että lakia muutetaan siten, ettei elinaikakerrointa sovelleta työkyvyttömyyseläkkeiden muuttuessa vanhuuseläkkeiksi.