Tausta ja lainsäädännön nykytila 

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin kohdistuvalla eheyttämisellä tarkoitetaan toimintaa, jonka pyrkimyksenä on toisen ihmisen seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muuttaminen, kieltäminen tai tukahduttaminen. Taustalla eheytyksessä on yleensä virheellinen näkemys siitä, että sen kohteena olevat ihmiset ovat psyykkisesti tai fyysisesti vääränlaisia ja että heteroseksuaalisuudesta eroava seksuaalinen suuntautuminen tai syntymässä määritellystä sukupuolesta eroava sukupuoli-identiteetti olisivat jotenkin parannettavissa ja korjattavissa eli "eheytettävissä".  

Suomessa ei ole lainsäädäntöä eheyttämiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Niitä ei ole erikseen kielletty tai kriminalisoitu. Rikoslain 21 luvussa säädetään henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista. Eheyttämiseen tähtäävien toimenpiteiden tai hoitojen antaminen voi tietyissä tilanteissa tulla rangaistavaksi muun muassa kyseisen luvun mukaisena pahoinpitelynä. Psyykkinen väkivalta tulee kuitenkin rangaistavaksi Suomessa äärimmäisen harvoin. Suurimmat ongelmat liittyvät sen näyttämiseen toteen, että teon ja psyykkisen terveyden vahingoittamisen välillä on riittävä syy-yhteys. Pirkanmaan käräjäoikeus antoi 31.3.2025 tuomion pahoinpitelystä, joka liittyi eheytyshoitojen antamiseen. Käräjäoikeus tuomitsi tekijät sakkoon. Oikeuden mukaan pahoinpitelyn käsite ei edellytä, että teon tulee tapahtua vastoin uhrin tahtoa. Oikeus katsoi, että tuomittujen on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että heidän toimintansa vahingoittaa uhrin terveyttä. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun eheytyshoitoja käsiteltiin oikeudessa. Tuomio ei ole lainvoimainen.  

Vaikka eheyttämiseen tähtäävien hoitojen antaminen voi joissain tilanteissa täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön, olisi eheytyshoitojen aiheuttamien haittojen torjumiseksi tehokkainta säätää ne erikseen lailla rikolliseksi. Kriminalisointi antaisi myös selkeän viestin siitä, että eheyttämiseen tähtäävät hoidot eivät ole yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä. Eheytyshoitojen kiellon säätämiseen ovat kehottaneet muun muassa Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komitea ECRI, Euroopan unionin komissio ja parlamentti ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu. 

Eduskunnalle jätettiin 7.11.2023 kansalaisaloite Rikkomaton — kielletään eheytyshoidot (KAA 6/2023 vp). Kyseessä oli ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä, jossa edellytettiin, että eduskunta ryhtyy toimeen kriminalisoidakseen eheytyshoidot. Eduskunta hyväksyi kansalaisaloitteeseen sisältyvän ehdotuksen lainvalmisteluun ryhtymisestä lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 4/2025 vp) mukaisena 28.3.2025. Lakivaliokunta piti mietinnössään tärkeänä, että lainvalmisteluun ryhdytään ripeästi.  

Tavoite 

Lakialoitteen tavoitteena on kriminalisoida niin kutsutut eheytyshoidot eli menettelyt, joiden pyrkimyksenä on vaikuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun. 

Eheytyshoidot ja -terapiat Suomessa ja niiden haitallisuus 

Niin kutsutut eheytyshoidot eivät ole kadonneet Suomesta. Eheytyshoitoja kerrotaan tapahtuvan erityisesti uskonnollisissa yhteisöissä mutta myös esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä, joskin jälkimmäisessä ei välttämättä tietoisesti. Toisaalta ilmiön laajuudesta Suomessa on vain rajallisesti tutkittua tietoa.  

Eheytystoiminnan haitallisuus on todettu useissa tutkimuksissa. Toiminnalla on todettu olevan kielteisiä vaikutuksia mielenterveyteen, ihmissuhteisiin, seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin ja seksuaaliseen hyvinvointiin. Erityisen haavoittuvia ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret. 

Eheytyshoidot ovat luonteeltaan syrjiviä, ja ne voivat loukata useita niiden kohteena olevien perus- ja ihmisoikeuksia, kuten yhdenvertaisuutta, oikeutta terveyteen sekä henkilökohtaista koskemattomuutta, yksityiselämän suojaa ja näihin kiinnittyvää itsemääräämisoikeutta. Pahimmillaan eheytyshoitojen katsotaan voivan rikkoa jopa kidutuksen sekä epäinhimillisen ja julman kohtelun kieltoa. 

Kansainvälinen vertailu 

Euroopan parlamentin vuonna 2023 laatiman selvityksen mukaan jotkin valtiot ovat kieltäneet eheytyshoidot lailla (esim. Ecuador, Kanada, useat Yhdysvaltojen osavaltiot, Uusi-Seelanti, Islanti, Ranska, Saksa, Kreikka, Malta, Espanja ja Kypros). Lisäksi useassa valtiossa on selvityksen laatimisen aikana joko esitetty tai käyty keskustelua hoitojen kriminalisoinnista (esim. Belgiassa, Portugalissa, Itävallassa, Irlannissa, Alankomaissa, Britanniassa ja Sveitsissä). Selvityksen jälkeen muun muassa Norja on lisännyt lainsäädäntöönsä säännökset eheytyshoitojen kieltämisestä. 

Norjassa rikoslain 270 §:n (konverteringsterapi) mukaan sakkoa tai enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus määrätään sille, joka loukkaa toista henkilöä käyttämällä psykoterapeuttisia, lääketieteellisiä, vaihtoehtolääketieteellisiä tai uskontoon perustuvia menetelmiä tai vastaavia järjestelmällisiä menettelyjä tarkoituksenaan vaikuttaa toiseen hänen seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä muuttamiseksi, kieltämiseksi tai tukahduttamiseksi. Samoin rangaistaan sitä, joka altistaa alle 18-vuotiaan henkilön ensimmäisessä kohdassa mainituille menetelmille tai menettelyille tarkoituksenaan saada hänet muuttamaan, kieltämään tai tukahduttamaan seksuaalinen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä. Tietämättömyys lapsen oikeasta iästä ei johda rankaisemattomuuteen, jos tekijää voidaan moittia tietämättömyydestä. Törkeän tekomuodon (270 a §, grov konverteringsterapi) mukaan vakavista 270 §:n mukaisista rikkomuksista voidaan tuomita enintään kuuden vuoden vankeusrangaistus. Rikoksen vakavuutta arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko rikos aiheuttanut merkittävää vahinkoa keholle tai terveydelle, onko se pitkäkestoinen ja onko siihen syyllistynyt suuri joukko ihmisiä. Lisäksi rikoslain 270 b §:ssä säädetään rangaistavaksi eheytystoiminnan markkinointi ja siitä voidaan tuomita sakkoa tai enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus. 

Lakialoitteen valmistelu ja vaihtoehtoiset ratkaisumallit  

Lakialoitteen valmistelussa on kuultu laajasti rikosoikeudellisia asiantuntijoita sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tilanteeseen perehtyneitä järjestöjä. Valmistelussa on myös hyödynnetty Rikkomaton-kansalaisaloitteen (KAA 6/2023 vp) käsittelyssä lakivaliokunnassa annettuja asiantuntijalausuntoja ja lakivaliokunnan mietintöä. 

Säännösten muotoilussa on hyödynnetty Norjan olemassa olevia eheytyshoitojen kriminalisointia koskevia säännöksiä. Norjan säännöksiä pidettiin asiantuntijoiden ja järjestöjen keskuudessa hyvänä lähtökohtana kansalliselle sääntelylle. Vaikka Norjan säännöksiä on hyödynnetty valmistelussa, on säännösten muotoilussa lähdetty liikkeelle kuitenkin kansallisen rikosoikeusjärjestelmän näkökulmasta.  

Lähtökohdaksi säännösten muotoilussa otettiin se, että kriminalisoinnin olisi syytä koskea myös muita kuin pelkästään alaikäisiä, sillä myös täysi-ikäiset henkilöt voivat olla esimerkiksi sosiaalisista, taloudellisista tai mielenterveydellisistä syistä tilanteessa, jossa eheytyshoidoista kieltäytyminen ei käytännössä ole mahdollista. Koska niin sanottua eheytystä voidaan itsessään pitää vahingollisena ja vaarallisena toimintana, kriminalisoinnin lähtökohdaksi otettiin Norjan mallista poiketen itse teko eikä sen erityinen loukkaavuus. Tämä mahdollistaa oikeudellisen arvion tekijän teon perusteella ilman, että edellytetään erillistä näyttöä teon loukkaavuudesta tai vahingollisista seurauksista kyseisessä yksittäistapauksessa. 

Norjan mallin mukaisesti  lakialoitteen valmistelussa  harkittiin myös erikseen alaikäisten eheytyshoidoille altistamisen kriminalisointia. Tälle ei kuitenkaan arvioitu olevan erillistä tarvetta poikettaessa Norjan mallista kriminalisoimalla teko ilman, että sen loukkaavuudesta tulisi olla erikseen näyttöä. Lisäksi katsottiin, että alaikäisten tai muidenkin henkilöiden altistaminen eheytyshoidoille tai  saattaminen sellaisten piiriin  voisi tulla rangaistavaksi  rikoslain  mukaisena avunantoa silloin, kun altistaja ei olisi itse teon tekijä.  

Myöskään markkinoinnin erillisille kriminalisoinnille ei tunnistettu tarvetta. Henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen markkinoinnin erillinen kriminalisointi olisi poikkeuksellista kansallisessa rikoslainsäädännössä. 

Säännöksillä suojeltaisiin useampaa oikeushyvää (ks. tarkemmin jäljempänä kohdassa Kriminalisointiperiaatteet). Tästä syystä säännöksiä harkittiin ehdotettavaksi myös rikoslain 24 lukuun (Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta). Säännöksiä ehdotetaan kuitenkin lisättäväksi rikoslain 21 lukuun (Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista), sillä ensisijaisena niiden kriminalisointia tukevana seikkana nähtiin niistä aiheutuvat terveyteen kohdistuvat haitat. 

Pääasialliset vaikutukset 

Säännökset selkeyttäisivät eheytyshoitoja koskevaa oikeustilaa ja korostaisivat niiden moitittavuutta. Kriminalisointi voi myös parantaa ilmiön tunnistettavuutta ja myötävaikuttaa ilmiön vähenemiseen. Kriminalisointi vahvistaisi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja parantaisi tällaisten rikosten uhreiksi joutuvien henkilöiden asemaa ja oikeusturvaa.  

Kriminalisointiperiaatteet 

Oikeushyvien suojelun periaate edellyttää hyväksyttäviltä kriminalisoinneilta sitä, että niillä suojellaan jotakin oikeushyvää. Henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten kohdalla suojelun kohteina ovat henki ja terveys, jotka ovat palautettavissa perustuslain 7 §:n mukaiseen oikeuteen elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan seksuaalista ja sukupuoli-identiteettiä suojataan osana yksityiselämän suojaa. Niin kutsuttujen eheytyshoitojen erilliskriminalisoinnin voidaan katsoa suojaavan niin oikeutta elämään, henkilökohtaista koskemattomuutta kuin yksityiselämän suojaa. Oikeushyvien suojelua toteuttaisi se, että eheytyshoitojen antaminen kriminalisoitaisiin riippumatta niistä aiheutuneista seurauksista, mikä mahdollistaisi rikoksen tunnustusmerkistön täyttymisen jo varhaisessa vaiheessa. Oikeushyviä suojaisi myös kriminalisoinnin kautta tapahtuva eheytyshoitojen kielteisyyttä koskevan tietoisuuden lisääntyminen. 

Laillisuusperiaate sisältää sekä lailla säätämisen vaatimuksen että epätäsmällisyyskiellon. Laillisuusperiaatteen mukaisesti tunnusmerkistöt on pyritty kirjoittamaan niin tarkkarajaisiksi ja täsmällisiksi kuin mahdollista.  

Ultima ratio -periaate edellyttää, että kriminalisointiin turvaudutaan vain silloin, kun kyseessä olevaa ongelmaa ei voida ratkaista muulla keinolla. Erilliskriminalisointia voidaan pitää hyväksyttävänä huomioon ottaen niin kutsutusta eheytyshoidosta aiheutuneet kielteiset seuraukset sekä ilmiön haitallisuuden tunnistamattomuus.  

Ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatteeseen sisältyvät perusoikeuden ydinalueen koskemattomuusvaatimus, syyllisyysperiaate ja ihmisarvoa loukkaamattomien seuraamusten vaatimus. Ehdotetut säännökset eivät ole periaatteen kannalta ongelmallisia. 

Hyöty—haitta-punninnan periaatteen mukaan punnittaessa rikosoikeudellisen järjestelmän käytöstä seuraavia hyötyjä ja haittoja on saavutettavien hyötyjen oltava suurempia. Ottaen huomioon rikoksella suojeltujen oikeushyvien painavuus ei kriminalisointia koskevien haittojen voida katsoa olevan hyötyjä suurempia.  

Yksityiskohtaiset perustelut 

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvan muuttamispyrkimys 

Säännöksellä kriminalisoitaisiin terapeuttiset, lääketieteelliset, uskontoon perustuvat tai näitä muistuttavat menettelyt, joiden tarkoituksena on vaikuttaa toiseen henkilöön sukupuolen ilmaisun, sukupuoli-identiteetin tai seksuaalisen suuntautumisen muuttamiseksi, kieltämiseksi tai tukahduttamiseksi. Eheytyshoidolle ei ole tiettyä määritelmää, eikä kaikkia menettelyjä, joilla pyritään henkilön sukupuoli-identiteettiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen vaikuttamiseen, kutsuta "eheytymishoidoksi". Tästä syystä olisi kriminalisoitava laajemmin menetelmät, joiden pyrkimyksenä on niin sanottu "eheyttäminen" eli henkilön sukupuoli-identiteettiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen vaikuttaminen.  

Olennaista rikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta olisi se, että menettelyjen tarkoituksena olisi nimenomaan sukupuolen ilmaisun, sukupuoli-identiteetin tai seksuaalisen suuntautumisen muuttaminen, kieltäminen tai tukahduttaminen. Sukupuoli-identiteetillä viitattaisiin henkilön kokemukseen omasta sukupuolestaan, joka ei välttämättä ole sama kuin henkilölle syntymässä määritelty sukupuoli. Esimerkiksi syntymässä miespuoliseksi määritelty henkilö voi kokea olevansa nainen tai naispuoliseksi määritelty henkilö voi kokea olevansa mies. Henkilö voi myös kokea olevansa esimerkiksi sukupuoleton tai osittain nainen ja osittain mies. Sukupuolen ilmaisulla viitattaisiin sukupuolen esiin tuomiseen pukeutumisella, käytöksellä tai muulla vastaavalla tavalla. Seksuaalisella suuntautumisella viitattaisiin henkilön omaan kokemukseen seksuaalisesta suuntautumisestaan. Seksuaalisella suuntautumisella henkilö kuvaa esimerkiksi sitä, kenestä on kiinnostunut emotionaalisesti, eroottisesti tai seksuaalisesti. Henkilön seksuaalinen suuntautuminen voi kuitenkin rakentua muistakin asioista, kuten mieltymyksistä, seksikäyttäytymisestä tai tavasta solmia ihmissuhteita. 

Rikosnimike ei määrittele teon tunnusmerkistöä. Teko voisi kohdistua siten muihinkin henkilöihin kuin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluviin. Näin ollen rikossäännös soveltuisi myös silloin, kun kyseisiä menettelyjä kohdistetaan kyseisillä tarkoituksilla cissukupuolisiin tai monogaamisiin heteroseksuaaleihin. Nimikkeellä olisi kuitenkin tulkintavaikutus, ja se kuvaisi kriminalisoitavaksi tarkoitettua toimintaa, sillä lähtökohtaisesti muuttamisella, kieltämisellä tai tukahduttamisella viitattaisiin tavoitteisiin, jotka kohdistuisivat nimenomaan henkilön omaan kokemukseen itsestään. Kiellettyä ei olisi siten esimerkiksi tiedon antaminen tai henkilön tukeminen seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvissä kysymyksissä. Merkitystä ei olisi myöskään henkilön tosiasiallisella seksuaalisella käytöksellä. Kriminalisoituja eivät olisi esimerkiksi tilanteet, joissa henkilö hakeutuisi hoitoon toiveenaan esimerkiksi yliaktiivisen seksuaalisen käytöksen tai lapsiin kohdistuvan seksuaalisen kiinnostuksen hillitseminen. Kriminalisoinnilla ei myöskään puututtaisi uskonnon harjoittamiseen, eikä säännöksillä kriminalisoitaisi esimerkiksi rukouspiirejä tai niin kutsuttua sielunhoitoa, joissa kyse ei ole toisen henkilön itsemääräämisoikeutta loukkaavasta toiminnasta. Merkittävää olisi henkilön oma kokemus identiteetistään, ja kiellettyjä olisivat vain siihen toisen kohdistamat muutospyrkimykset tai tavoitteet niiden kieltämiseksi tai tukahduttamiseksi. 

Säännöksellä kriminalisoitaisiin teko riippumatta siitä, onko henkilö antanut toiminnalle suostumustaan. Eheytyshoitoja tapahtuu tyypillisesti olosuhteissa, joissa suostumuksen vapaaehtoisuus on kyseenalainen eikä yksilö toisaalta voi edes omalla suostumuksellaan luopua perus- ja ihmisoikeuksistaan, joita ehdotettu kriminalisointi osaltaan suojaisi. Suostumuksella voisi kuitenkin olla nykyisen oikeuskäytännön mukaisesti merkitystä, kuten muissakin henkeen tai terveyteen kohdistuvissa rikoksissa, teon oikeudenvastaisuuden poistavana tai rangaistusta lieventävänä perusteena.  

Säännöksellä suojeltaisiin oikeushyvinä hengen ja terveyden lisäksi yksityiselämän suojaan palautuvaa henkilön itsemääräämisoikeutta. Tästä syystä mahdollista on, että muuttamispyrkimyksen ohella tekijä tuomittaisiin myös pahoinpitelystä silloin, kun pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistö täyttyy, esimerkiksi silloin, kun menetelmään sisältyy ruumiillista rankaisemista. Ehdotetun säännöksen tunnusmerkistö voisi tietyissä tilanteissa itsessään täyttää myös pahoinpitelyyn liittyvän tunnusmerkistön silloin, kun toimintaan voidaan katsoa sisältyvän henkisen terveyden vahingoittumisen. Tällöin arvioitavana olevassa teossa käytetty henkinen väkivalta voitaisiin kokonaisuudessaan katsoa osaksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kohdistuvan muuttamispyrkimyksen suorittamista ja teko rangaista kyseisen säännöksen perusteella. Arvioinnissa olisi kuitenkin perusteltua kiinnittää väkivallan tarkoituksen ohella huomiota myös väkivallan vakavuuteen, määrään ja muuhun ilmenemistapaan sekä tilanteeseen kokonaisuutena.  

Törkeä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan muuttamispyrkimys 

Säännöksellä säädettäisiin törkeästä tekomuodosta. Törkeänä tekomuotona tuomittaisiin teko, joka olisi omiaan aiheuttamaan uhrille erityisen tuntuvaa henkistä kärsimystä pitkäkestoisuutensa, toistuvuutensa tai voimakkuutensa taikka uhrin tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi. Tunnusmerkistö voisi täyttyä esimerkiksi tilanteessa, jossa tekijänä olisi uhrin oma vanhempi tai terveydenhoidon ammattilainen. Pitkäkestoisen tai toistuvan teon lisäksi törkeänä tekomuotona voitaisiin pitää myös voimakkaana pidettyä tekoa. Voimakkuudella viitattaisiin teon intensiteettiin eli muun muassa siihen, miten vahvasti teko, sen luonne ja muut olosuhteet huomioon ottaen teko kohdistuu toisen itsemääräämisoikeuteen. 

Törkeänä tekomuotona tuomittaisiin myös teko, jossa uhri saadaan katkaisemaan tai merkittävästi rajoittamaan suhteita hänelle läheisiin henkilöihin.  

Törkeänä tekomuotona tuomittaisiin myös teko, jonka kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi. Rikoksen tulisi olla aina myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.