PERUSTELUT

Maatalouslomittajien työnä on tuurata vuosi- ja sairauslomalla olevaa maatalousyrittäjää. Työn tekemispaikka vaihtuu usein ja työajat ja matkojen pituudet vaihtelevat. Matkakorvausten ja palkkauksen osalta on ilmennyt ongelmia muun muassa tilanteissa, joissa lomittaja käy tuuraamassa lypsykarjatilan pitäjää. Esimerkkitapauksessa lomittaja lähtee ennen aamuviittä kotoaan ajaen noin 40 kilometriä omalla autollaan tilalle. Hän lypsää, ruokkii, siivoaa ja tekee kaikki tarpeelliset aamutyöt ja lähtee sitten ajamaan takaisin kotiinsa noin klo 9.30. Iltapäivällä lomittaja lähtee takaisin hoitamaan tilan iltatyötä, ja iltatöiden jälkeen hän palaa klo 19.00—21.00:n aikoihin kotiinsa. Lomittajalle maksetaan yksi edestakainen matka päivässä, ja palkkaa hän saa tehdyiltä työtunneilta. Hän joutuu siis ajamaan omalla kustannuksellaan yhden edestakaisen matkan, ja palkkaa hänelle maksetaan vain tilalla tehdyistä tunneista. Matka-ajoilta ei makseta palkkaa.

Tilanne on maatalouslomittajan kohdalla kohtuuton. Ilmeisesti työehtojen sopijapuolet olettavat, että lomittaja olisi tilalla koko päivän. Mutta klo 9.30:n ja klo 15.30:n väliseltä ajalta hän ei saa palkkaa. Tällaista menettelyä ei voi pitää enää nykypäivään sopivana. Jos ei välillä kävisi kotona, tulisi päivälle pituutta klo 5.00:stä alkaen iltaan, pisimmillään jopa klo 21.00:een asti. On siis kohtuullista ja inhimillistä, että matkakorvausten osalta tunnustetaan se tosiasia, ettei lomittajan tarvitse omalla kustannuksellaan käydä päivällä kotitöillään ja perheensä luona, kun lomitustyö ei ole työajan osalta yhtäjaksoista. Työmarkkinapöydässä matkakorvausasiaa ei ole kyetty ratkaisemaan, siksi esimerkinomaisissa tapauksissa lomittajalle pitää taata lakisääteisesti oikeus saada matkakorvaus myös päivällä tehdystä matkasta kotiin.