Sijaisperheisiin sijoitetaan alle 18-vuotiaita lapsia. Lapsen tarpeisiin perustuen sijoittavat tahot suosittelevat toisen sijaisvanhemman kotiin jäämistä ainakin lapsen ensimmäiseksi sijoitusvuodeksi. Tämä on pääsääntöisesti aina myös lapsen edun mukaista. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan perhehoitajalla on kuitenkin oikeus jäädä hoitovapaalle vain, jos sijoitettu lapsi on alle 3-vuotias. Lapsen näkökulmasta tärkeintä olisi kuitenkin, että vanhemmalla on mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan sijoitettua lasta riippumatta lapsen iästä.
Esitämme, että hoitovapaaoikeutta laajennettaisiin siten, että toimeksiantosuhteisella perhehoitajalla ja perhehoitolain 16 §:n perusteella lapsen oheishuoltajana toimivalla sijaisvanhemmalla on oikeus kahden vuoden hoitovapaaseen lapsen sijoituksen jälkeen riippumatta sijoitetun lapsen iästä. Perusteluna hoitovapaaoikeuden laajentamiselle esitämme seuraavaa: Huostaanotto on aina viimesijainen lastensuojelun toimenpide, ja se toteutetaan vain, jos lapsen terveyden ja turvallisuuden arvioidaan vaarantuvan vakavasti biologisessa perheessä. Monet huostaan otetut lapset ovat kokeneet hyvin raskaita asioita, jotka näkyvät usein erityisen tuen tarpeina. Vanhempana sijoitettu lapsi on saattanut kohdata elämänsä aikana monenlaista kaltoinkohtelua ja heitteillejättöä, ja hänen erityisen tuen tarpeensa voivat olla suuret.
Sijoituksen alkuvaiheessa onkin erityisen tärkeää, että perheellä on lapselle riittävästi aikaa sekä mahdollisuus vastata lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. Lapselle muutto uuteen perheeseen on jo sinällään iso muutos, sopeutuminen uuteen perheeseen ja ympäristöön vie aikaa. Sijoituksen alkuvaiheessa annettu aika ja tuki voivat ehkäistä merkittävästi myöhemmän ja mahdollisesti suuremman tuen tarvetta.
Sijaisvanhemmista on koko ajan erittäin kova pula siitä huolimatta, että perhehoito on lastensuojelulain mukaan sijaishuollon ensisijainen hoitomuoto. Nykytilanne, jossa sijaisvanhemmalla ei ole oikeutta hoitovapaaseen yli 3-vuotiaan lapsen kohdalla, ei tue sijaisvanhemmaksi ryhtymistä haastavista tilanteista tuleville vanhemmille lapsille. Usein juuri näille lapsille on vaikeaa löytää sijaisperheitä. Hoitovapaaoikeuden laajentaminen koskemaan kaiken ikäisiä sijoitettuja lapsia edesauttaisi myös nuoren tai sisarusryhmän sijoittamisessa perhehoitoon. Lakimuutos lisää myös sijoitettujen lasten keskinäistä tasa-arvoa päästä perhehoitoon ja saada itselleen sijaisperhe.
Vaativat lastensuojelun sijoitukset edellyttävät pääsääntöisesti sijaisvanhemman kotiin jäämistä, jotta lapsen sijoituksen alkuvaiheen erityisiin tarpeisiin pystytään vastaamaan. Ilman hoitovapaaoikeutta sijaisvanhempi saattaa joutua jopa irtisanoutumaan työstään ja jättämään oman ammatillisen työuransa sekä palkkatulonsa ja sen myötä eläkekertymän. Perhehoitajaksi ryhtyminen voi siten merkitä suurta taloudellista riskiä huomioon ottaen, että perhehoitosijoitus on aina vain toistaiseksi jatkuva. Riippuen mm. lapsen hoitoisuudesta sijoitus voi päättyä perhehoidossa huomattavasti oletettua aikaisemmin. Tilanne on perhehoitajan taloudellisen tilanteen kannalta kohtuuton ja epäoikeudenmukainen.
Kuitenkin monille sijaisvanhemmuus merkitsee nimenomaan vanhemmuutta, eli he ovat sijoitetuille lapsille vanhempina rakkaudesta ja suurella sydämellä eivätkä ajattele tai edes halua ajatella tehtävää ammattina tai tulonlähteenä.
Esittämämme muutoksen lisäkustannukset kunnille ovat vähäiset. Päätoimiselle perhehoitajalle maksetaan jo nyt korotettua hoitopalkkiota. Hoitovapaaoikeuden laajentumisen myötä päätoimisten perhehoitajien määrä voi lisääntyä, jolloin hoitopalkkion osalta kustannukset nousevat. Samalla kuitenkin perhesijoitusten määrä lisääntyy, mikä merkitsee lastensuojelun laitoshoidon kustannusten vähenemistä. Työnantajan kustannuksia muutos ei juurikaan lisäisi, koska perhehoitajien hoitovapaa on lähes kaikilla palkatonta vapaata.