Suomen ja muiden pohjoismaiden nykyinen lainsäädäntö

Lapsen sukunimen määräytymisestä säädetään nimilain (694/1985) 2 luvussa. Lain 2 §:n mukaan lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi. Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi ja joka jommallakummalla vanhemmalla on ilmoitusta tehtäessä. Jos vanhemmat eivät tee tällaista ilmoitusta, lapsi saa sen sukunimen, joka äidillä on. Jommallakummalla vanhemmalla mahdollisesti henkilökohtaisessa käytössä oleva sukunimi ei kuitenkaan periydy lapselle.

Monissa maissa (mm. Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa) on nykyisin mahdollista antaa lapselle molempien vanhempien sukunimi, vaikka kyseessä olisivatkin eri sukunimet. Ensimmäinen sukunimi mainitaan nimilaissa ns. välinimenä, jota ei ole lainkaan Suomen lainsäädännössä. Lapsella, jolle annetaan välinimi, voi siis olla kaksi sukunimeä, jotka molemmat yhdistävät hänet vanhempiinsa. Ruotsin nimilain 25 §:ssä säädetään seuraavasti: "Jos lapsi on saanut sukunimen, joka on ainoastaan toisella vanhemmista, lapsi saa käyttää toisen vanhemman sukunimeä välinimenä". Henkilön avioituessa sukunimeä koskevat samat säännökset kuin henkilöillä, joilla ei ole välinimeä. Toisin sanoen hän voi valita yhteisen sukunimen puolisonsa kanssa tai pitää alkuperäisen sukunimensä. Ainoastaan yksi välinimi on sallittu.

Uuden nimilainsäädännön tarve

Koska nykyisin on laillista käyttää avioparina eri sukunimiä, olisi luonnollista kehitystä tehdä lapselle mahdolliseksi molempien vanhempien sukunimien käyttö, vaikka vanhemmilla olisikin eri sukunimet. Suomessakin on halua välinimen käyttöönottoon siten, että eri sukunimisten vanhempien ei tarvitsisi valita kumman sukunimen he antavat lapselleen. Lapsella sen sijaan olisi molempien sukunimi, toinen välinimenä ja toinen sukunimenä.

Maahanmuuton lisääntyessä Suomeen ja kansainvälisten avioliittojen yleistyessä olisi keinotekoista pitää kiinni tiukasta nimikäytänteestä. Sukunimen valitseminen lapselle on hyvin henkilökohtainen valinta. Useissa maissa, mm. kaikissa pohjoismaissa, välinimen käyttö on mahdollista. Brasiliassa esim. sukunimet periytyvät siten, että lapsen sukunimeksi tulee sekä äidinisän sukunimi että isänisän sukunimi yhdessä ilman väliviivaa. Toisin sanoen lapsen siteillä molempiin vanhempiinsa on merkitystä nimen periytymisenä.

Välinimen käyttö käytännössä

Lapselle välinimen antaminen, joka olisi käytännössä jommankumman vanhemman sukunimi, olisi mahdollisuus vanhemmille, eikä se olisi pakollista.

Täyssisaruksilla olisi edelleenkin sama sukunimi myös silloin, kun siihen yhdistetään välinimi. Välinimi olisi henkilökohtainen eikä periytyisi nimenhaltijan lapsille. Lakiehdotus estäisi sen, että muutaman sukupolven jälkeen meillä olisi henkilöitä, joilla olisi kahdeksan sukunimeä.

Mahdollisuus kumppanin nimen yhdistämiseen omaan sukunimeen väliviivalla säilytettäisiin. Jos välinimeä käyttävä henkilö menisi myöhemmin naimisiin ja ottaisi kaksoisnimen, välinimi jäisi pois.

Henkilöllä ei voisi olla enempää kuin kaksi sukunimeä.

Myös tulevaisuudessa koko perheellä voisi olla yhteinen sukunimi.