PERUSTELUT

Nykyisen lainsäädäntömme mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä rangaistus on vankeutta vähintään vuosi ja enintään kymmenen vuotta. Oikeuskäytäntömme mukaan rikoksentekijä tuomitaan pikemminkin laissa mainitun vähimmäis- kuin enimmäisrangaistuksen mukaisesti. Nykyisin rikoksista tuomittuja rangaistuksia ei voida pitää yleisesti hyväksyttävinä eikä yleisen oikeustajun mukaisina, kun tarkastellaan erityisesti teon traumatisoivia ja haitallisia seurauksia uhrille. Seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa useasti lapselle kipua ja psykosomaattisia oireita. Uhrin toipuminen voi kestää pitkään, eikä uhri usein toivu traumoistaan koskaan.

Kun tarkastellaan lapsiin kohdistuvia rikoksia yleisesti ottaen, voidaan todeta, että lapset ovat herkin ja haavoittuvin ryhmä eikä heillä ole missään tilanteessa mahdollisuutta puolustautua aikuisen tavoin. Tämän lisäksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on etenkin perheen sisäisissä tapauksissa pitkään jatkuva ja julma rikos, mikä tulisi erityisesti ottaa huomioon rangaistusasteikkoja määritettäessä. Erityisesti on korostettava myös sitä, että pääsääntöisesti lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikoslaji, jossa esiintyy runsaasti uusintarikollisuutta ja rikollisella on useita uhreja. Tämän lisäksi poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä on kasvanut vuosittain. Näin ollen pidempi tuomio yleisestävässä mielessä vähentäisi rikoksen uusimismahdollisuutta ja rikosten todellisen määrän kasvua rikoksentekijän vankilassaoloaikana.

Riihimäen vankilassa on käytössä seksuaalirikoksiin syyllistyneille erityinen hoito-ohjelma, jonka tulokset ovat olleet lupaavia. Julkisuudessakin on kerrottu, että tällaisessa hoidossa olevista vangeista kaikki eivät kuitenkaan ehdi käydä hoitoa loppuun saakka, koska tuomio on liian lyhyt. Lisäksi osa tuomituista ei pääse lyhyen rangaistuksensa vuoksi lainkaan hoitoon. Vapaana oleva seksuaalirikollinen ei välttämättä ole motivoitunut hoidon vastaanottamiseen, kun vastaavasti vankilassa ollessa halu hoito-ohjelmaan osallistumiseen on suurempi.

Vähimmäisrangaistuksien koventamisesta puhuttaessa usein pidetään ongelmallisena vankien määrän ja kustannuksien lisääntymistä. On kuitenkin muistettava, että kyseessä on rikoslaji, jossa on huomattavan paljon uusintarikollisuutta. Oikeuskäytännön kokonaisvaltainen muuttaminen ankarampaan suuntaan lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä ja sen törkeässä tekomuodossa vähentävät seksuaalirikoksia. Se edelleen vähentää rikoksien aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia, joita rikosten jälkeinen hoito aiheuttaa uhrille sekä tekijälle. Tämän lisäksi rikosten vähentyessä myös muun muassa esitutkintavaiheen ja tuomioistuinvaiheen kustannukset vähenisivät.

Säädösperustana on otettava huomioon YK:n lasten oikeuksien julistus, josta sittemmin muodostui valtioita oikeudellisesti velvoittava, alle 18-vuotiaita lapsia koskeva lasten oikeuksien sopimus. Se takaa lapsille kuuluvat ihmisoikeudet ja asettaa valtioille ensisijaisen vastuun toteuttaa ne. Sen neljä yleistä periaatetta ovat syrjimättömyys (artikla 2), lapsen edun huomioiminen (artikla 3), oikeus elämään ja kehittymiseen (artikla 6) sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen (artikla 12). Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja sen törkeän tekomuodon vähimmäisrangaistuksien koventaminen on linjassa lapsen oikeuksien sopimuksessa mainittujen periaatteiden kanssa.

Myös hallitusohjelmassamme tuodaan esille rikosten uhrien aseman parantaminen ja erityisesti ns. haavoittuviin ryhmiin (lapset, vanhukset, vammaiset jne.) kohdistuvan väkivallan parempi tunnistaminen ja sen ehkäisy. Esitetty lainsäädännöllinen muutos toteuttaisi myös hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta etenkin rikosten uhrin aseman parantamisessa sekä haavoittuvaan ryhmään, lapsiin, kohdistuvan väkivallan ehkäisyä. Tämän lisäksi hallitusohjelmassa viitataan seksuaalirikoslainsäädännön kiristämiseen, jota ehdotettu lainsäädännöllinen muutos lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä ja sen törkeässä tekomuodossa suoraan toteuttaisi.

Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia pitää ehkäistä monin eri keinoin. Lapsille annettava valistus, poliisin ns. paljastava tutkinta ja lainsäädännön muutokset, mm. lasten kanssa työskentelevien turvallisuusselvitykset, ovat hyviä, mutta eivät riittäviä keinoja. Seksuaalirikoksiin syyllistyneet täytyy jatkossa pitää lakialoitteen mukaisesti entistä pidempään vankilassa, jossa he saavat asianmukaista hoitoa ja jossa he eivät ole vaaraksi lapsille.