Perusopetuslain (628/1998) 4 §:n mukaan kunnalla on velvollisuus järjestää alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta sekä oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna esiopetusta.

Saman lain 6 §:ssä määritellään opetuksen järjestämisestä niin, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti ja liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä.

Eduskunta edellytti esiopetusta käsittelevissä evästyskeskusteluissaan hallituksen järjestävän rahoituksen myös esiopetusoppilaiden kuljetukseen. Myös sivistysvaliokunnan mietinnön SiVM 7/1999 vp lausumassa edellytetään, että esiopetukseen osallistuvat oppilaat saatetaan kuljetusetuuden piiriin. Näistä huolimatta esiopetusoppilaat on jätetty koulumatkaedun ulkopuolelle.

Koulutuksellisen ja alueellisen tasa-arvon toteuttamiseksi koulumatkojen on oltava myös esiopetuksessa maksuttomia. Esiopetukseen osallistuminen ei saa olla riippuvainen perheen taloudellisesta tilanteesta eikä mahdollisuuksista järjestää kuljetusta.

Tällä hetkellä suomalaiset esiopetusikäiset lapset ovat epätasa-arvoisessa asemassa asuinpaikkansa tai perheen varallisuuden tai molempien mukaan. Harvaan asutuissa kunnissa on usein pitkät koulumatkat, eikä voida vaatia, että esikoululainen voisi kulkea yksin pitkän matkan tai että vanhemmat voisivat kuljettaa häntä aina kouluun. Joissakin kunnissa koulukyyti on järjestetty maksullisena, mikä taas asettaa perheet varallisuuden mukaan eriarvoiseen asemaan. On paikkakuntia, joissa kokonainen kyläyhteisö on päättänyt jättää lähettämättä lapsensa esikouluun, koska kuljetukseen ei ole ollut varaa eikä mahdollisuuksia. Tällaisessa tapauksessa tasa-arvo toteutuu tosin paikallisesti, mutta ei koko Suomessa.

Voidaankin todeta, että perustuslain edellyttämä jokaisen yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaista opetusta sekä kehittää itseään varallisuudesta riippumatta jää toteutumatta esiopetuksessa.