Rattijuopumustapauksissa kuolleita on 2000-luvulla
ollut keskimäärin 80 henkilöä vuodessa. Liikenneonnettomuuksissa
kuolleiden määrä vuodessa on 2000-luvulla
ollut keskimäärin n. 370 henkilöä.
Näistä joka neljäs on kuollut onnettomuudessa,
jossa joku osapuolista on ollut alkoholin vaikutuksen alainen. Joka
viidennessä liikennekuolemassa kuljettaja on ollut rattijuoppo.
Selvään kuljettajaan verrattuna 0,2—0,4
promillen humala nostaa onnettomuusriskin noin 1,5-kertaiseksi.
Jo 0,2 promillen humala vaikeuttaa tarkkaavaisuuden jakamista. Alle
0,5 promillen alkoholipitoisuuksilla tehdyissä kokeissa
on selvitetty kuljettajan käyttäytymistä nopeaa
reagointia vaativissa liikennetilanteissa. Yhden alkoholiannoksen
jälkeen suoritus hieman nopeutuu, mutta samalla virheiden
määrä kasvaa. Toisen annoksen jälkeen
reaktioaika laskee ja virheiden määrä lisääntyy
jyrkästi. Alkoholin vaikutuksesta pysähtymismatka
pitenee, virheellisten toimintojen määrä lisääntyy
ja toimintakyky kriittisissä tilanteissa heikkenee.
Erityisesti nuorilla kuljettajilla on muita suurempi riski jo
alhaisilla veren alkoholipitoisuuksilla. Alkoholi vaikuttaa voimakkaimmin
niihin kuljettajan taitoihin, joiden käytöstä ei
vielä ole paljon ajokokemusta. Niiden kuljettajien, joiden veren
alkoholipitoisuus on alle 0,5 promillea, kuolemaan johtaneitten
onnettomuuksien tutkimuksesta saadut tulokset puoltavat erityisesti uusien
kuljettajien promillerajan laskemista 0,2 promilleen. Tutkijalautakuntien
mukaan vuonna 2006 kuolemaan johtaneissa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa
humalassa olleista kuljettajista noin puolet oli nuoria aikuisia.
Noin 40 prosenttia alle 26-vuotiaiden kuljettajien aiheuttamista
kuolemaan johtaneista onnettomuuksista oli kovavauhtisia onnettomuuksia,
joissa 70 prosenttia kuljettajista oli ollut alkoholin vaikutuksen
alaisena. Kuolemaan johtaneissa moottoripyöräonnettomuuksissa
humalassa ajoi viidennes kuljettajista.
Ratsiatutkimusten mukaan vuosittain jää kiinni
noin 27 000 rattijuoppoa. Törkeään
rattijuopumukseen syyllistyneiden määrä on
kasvussa. Tutkimuksen mukaan 18—24-vuotiaita on rattijuopoista
noin 10 prosenttia. Silti nuorista aiempaa suurempi osuus ilmoittaa
ajavansa alkoholia nauttineena. Liikenneturvan vuoden 2005 kyselyssä 18—24-vuotiaista
kuljettajista puolet oli sitä mieltä, ettei ajotaito
heikkene lainkaan yhden oluen nauttimisen jälkeen, ja 30
prosenttia kuljettajista kertoo ajaneensa nautittuaan kaksi pullollista
olutta.
Itävallassa säädettiin vuonna 1992
uusille kuljettajille promillerajaksi 0,1 promillea. Uusien
kuljettajien onnettomuudet vähenivät 33 prosenttia.
Jos huomioidaan ajokorttien määrä, vähennystä oli
19 prosenttia. Norjassa promilleraja laskettiin 0,2 promilleen
vuonna 2001. Seurantatutkimuksen mukaan rattijuoppojen osuus on
selvästi vähentynyt ja rattijuopumuksen vastaisuus
lisääntynyt. Ruotsissa promilleraja laskettiin
0,2:een vuonna 1990. Tutkimuksen mukaan rattijuopumus on vähentynyt
sen jälkeen. Myös liikenneonnettomuudet sekä kuolonkolarit
ovat vähentyneet. Lisäksi kuljettajat ovat ajaneet
aiempaa vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena
ja rattijuopumuksesta kiinnijäänneillä veren
alkoholipitoisuudet olivat aiempaa alhaisempia. Pohjoismaiden keskinäisessä vertailussa
Suomi ja Tanska jäävät jälkeen
Ruotsista ja Norjasta. Ruotsissa väkilukuun suhteutettu
tieliikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä sataatuhatta
asukasta kohden oli vuonna 2008 noin 4,5 ja Norjassa 5,5. Suomessa
vastaava luku oli noin 6,5 ja Tanskassa noin 7,2 kuollutta/100
000 asukasta. Promilleraja on Ruotsissa ja Norjassa 0,2, kun se
Suomessa ja tanskassa on 0,5.
Jo yli 0,2 promillen alkoholimäärän
on tutkimusten mukaan todettu vaikuttavan kuljettajan ajosuoritukseen.
Onnettomuusriski kasvaa selvästi 0,35 promillesta ylöspäin.
Siksi rattijuopumuksen promillerajaa olisi laskettava nykyisestä ja
pyrittävä liikenteessä täysraittiuteen.
Jo nykyvalvonnallakin voidaan seurata tiukemman promillerajan toteutumista
ja sitä kautta saada aikaan liikenneturvallisuuden parantumista
ja turhien liikennekuolemien vähentymistä. Lisäksi
on syytä muistaa tiukemman lainsäädännön ennaltaehkäisevä vaikutus
ja promillerajan laskemisen mukanaan tuoma muutos tielläliikkujien
moraaliin.
Alkoholin palamisnopeus ja vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä,
jopa niin, että promilleraja alittuu mutta alkoholi vaikuttaa
kuitenkin ajosuoritukseen. Nykyinen maantieliikenteen promilleraja
(0,5) johtaa siihen, että vähäinen alkoholin
nauttiminen esimerkiksi ruokailun yhteydessä on täysin
sallittua, vaikka henkilö olisi heti alkoholia nautittuaan
lähdössä kuljettamaan ajoneuvoa. Promillerajojen
ongelmallisuus ilmenee poliisin ratsioissa väärinarviointeina. Kuljettaja
on kuvitellut nauttineensa vain sallitun määrän
alkoholia, mutta alkoholia onkin veressä enemmän.
Vähän alkoholia nauttineena ajamisesta on tullut
yhä arkipäiväisempää.
Kuljettajat osaavat aiempaa paremmin laskea, kuinka paljon alkoholia
he voivat nauttia ja vielä ajaa autolla. Erityisesti nuorten
kuljettajien kohdalla promillerajojen antama liikkumavara helposti
yliarvioidaan ja autoa tai venettä kuljetetaan alkoholin vaikutuksen
alaisena. Lähes kaikkien suomalaisten tuntema liikenneturvallisuuden
iskulause "jos otat, et aja" on nykyisen lainsäädännön
valossa "jos otat paljon, et aja". Näin asian ei kuitenkaa
tulisi olla, vaan olisi annettava vahva signaali siitä,
että alkoholi ja ajaminen eivät kuulu yhteen.
Erityisen tärkeää on vaikuttaa nuorten kuljettajien
asenteisiin ja tottumuksiin. Selkeällä alkoholinkäytön
nollatoleranssilla viestitettäisiin nuorille oikeasta liikennekäyttäytymisestä ja
vähennettäisiin kaveripiirin painostusta kuljettajan
alkoholinkäyttöön.